Pohjapiirros ja uusi suunnitelma

Kaiken purkamisen keskellä on mukava välillä suunnitella myös lopullista kokonaisuutta – se jos mikä auttaa pitämään purkajan järjissään ja työskentelemässä motivoituneena kohti lopullista palkintoa. Aloitetaan lopputuloksen läpikäynti pohjasuunnitelmasta, sillä asunnon muoto ei ole ihan perinteisimmästä päästä. Kyseessä on virallisesti 28 neliöinen yksiö, joka on jaettu keskeltä kahtia jykevällä tiiliseinällä. Vasemmanpuoleiseen huoneeseen on sijoitettu keittiö, oikeanpuoleinen kakluunihuone on taas olohuonetilaa. Makuuhuoneen paikan edellinen remontoija oli ratkaissut sijoittamalla parven keittiöön osittain huoneiden välisen oviaukon päälle. Keittiö tuntui neliöitään ahtaammalta ja parvi oli tiellä joka suunnasta ajatellen.

Suuntaa-antava pohjakuva

Huonekorkeuden ansiosta parvi oli ideana lähtökohtaisesti hyvä, koska lattialle sijoitettuna sänky veisi kokonaisen huoneen eikä keittiö+makuuhuone-huonejako oikein houkutellut. Mallailimme parvea eri asentoihin keittiöön, välillä pohtien jopa koko huoneen levyistä ratkaisua, mutta parvesta olisi tullut oven korkeuden ja keittiökaappien vuoksi todella ahdas. Halusimme myös saada kaiken irti asunnon hulppeasta huonekorkeudesta, jota parvi olisi tullut ikävästi tukkimaan kummassakin huoneessa. Päätimme lopulta, että parvi sijoitetaan asunnon ainoisiin hukkakuutioihin, eteisen katolle.

Eteisen lähtötilanteesta löytyi vain yksi räpsy

Eteisen katto oli lähtötilanteessa laskettu. Huoneesta paljastui sama 320cm huonekorkeus kuin muualla asunnossa katon purkamisen jälkeen, joten suunnitelma vaikutti erittäin toteutuskelpoiselta. Mittailimme tilaa ja päätimme, että parvi sijoitetaan sivuttain jalat oikealle ulko-ovelle päin, jolloin pääpuolta voidaan jatkaa riittävä määrä vasemmalla sijaitsevalle kylpyhuoneen katolle. Lisäksi parven kautta saadaan helpotettua lämminvesivaraajan huoltoa, kun kylpyhuoneen katolle saadaan käynti yläkautta. Eteisen ja olohuoneen välinen väliseinä sai purkutuomion, kun pintojen avaamisen jälkeen seinästä paljastui vain lahoavaa lautaa ja paljon purua. Näin eteisestä avautuu postimerkin kokoisen kopin sijaan näkymä suoraan olohuoneeseen. Ainoa, mistä jouduttiin tinkimään, on patjan leveys. Toiveena oli saada mahtumaan 160 cm leveä patja, nyt joudumme tyytymään 140 cm leveyteen. Onneksi selvittiin näin pienellä uhrauksella.

Kylpyhuone pysyy samalla paikalla pohjapiirroksessa, sen sijainti on onneksi looginen. Lisäksi kylpyhuoneen pohjan täyspurku mahdollistaa kalusteiden järkevämmän sijoittelun, millä saadaan huoneeseen paljon lisää tilantuntua ja käytettävyyttä.

Näkymä kylpyhuoneeseen

Pohjasuunnitelmaa on nyt rakenteiden avaamisen myötä pyöritelty vapaalla kädellä. Tämän hetken suunnitelman mukaan suihku tulee pysymään samalla paikalla, mutta pytty ja lavuaari sijoitellaan uudelleen. Lisää tilaa huoneeseen saadaan myös siirtämällä takakulmaan sijoitettu viemärin tuuletusputki väliseinän sisään, näin takakulman uloke saadaan poistettua ja tilaa isommille kulmikkaille esineille. Toiveena on nimittäin saada kylppäriin mahtumaan myös pyykkikone, tämän pitäisi ainakin alustavien mittailujen mukaan olla mahdollista pohjan pyörittelyn myötä.

Tällä hetkellä käsillä on uusi pieni hidaste. Kylppärin seinärappausten alta paljastui pehmeitä seinälautoja, joihin ei pystytä kiinnittämään koolauksia uusia seinälevyjä varten. Toivotaan, että taloyhtiö ratkaisee rakenteen korjaukset nopeasti, että päästään pian projektissa eteenpäin. Laatatkin kun kuumottelevat jo valmiiksi haettuina.

Tiiliseinä esiin

Asunto sijaitsee vanhassa tiilitalossa, joten alusta asti mielessä kummitteli mahdollisuus avata tiiliseinää esiin seinärappausten takaa. Järkeilimme, että koska kylppäri piikattaisiin joka tapauksessa auki, samalla vaivalla voisimme kivasti rapsutella esiin myös muuta seinää. Jokainen, joka on joskus remontoinut tietää, että “samalla vaivalla” tarkoittaa remontissa “ihan tolkuttomalla lisävaivalla jossa raastetaan kaikkien osapuolien hermot, tuhotaan remonttiaikataulu ja koko alkuperäinen suunnitelma”. Tuumasta toimeen siis.

Meillä oli onneksemme käytettävissä kylppärin piikkaamiseen isoin vempele, mitä Makita on onnistunut valmistamaan kaikkine erilaisine kärkivaihtoehtoineen. Kylppärin purku meni siis varsin mukavasti ja joutuisasti. Valitettavasti tästä mukavuudesta maksettiin seinän kuorimisessa, sillä ei tullut millään muotoa kysymykseen, että kyseisellä välineellä olisi lähestynyt paikoitellen erittäin huokoista tiiliseinää. Pelkäsimme, että surauttaisimme vahingossa yhden ylimääräisen oviaukon keskelle seinää, joten päädyimme hellävaraisempaan metodiin.

Käsinnakutteluun.

Älkää please tulko kertomaan, kuinka tähän on paljon järkevämpiäkin tapoja. Itse päädyimme näppärään vasarametodiin, joka toimi paikoitellen erittäin hienosti rappauksen ollessa täysin irti. Seinä eteni mukavasti, kunnes vastaan tuli hidaste. Remontointia harrastaneet tietävät myös, että asiat eivät aina suju ihan niin helposti mitä kuvitteli. Koska seinien tiilet – tai muurausjälki – eivät olleet likipitäenkään tasalaatuista, seinässä oli paikoin isoja kökköjä laastia, joka oli kiinni kuin tauti. Ja nyt siis puhutaan milli kerrallaan laastiin irti raapimisesta.

Näitä seinän kohtia käytettiin lopulta kasaantuneiden aggressioiden purkamiseen. Toisin sanoen, kutsuimme kaikki kynnelle kykenevät hakkaamaan vuorotellen seinää sorkkaraudalla voimiensa takaa. Huomasimme nimittäin, että tarpeeksi kovat iskut kyseisiin kohtiin ravistelivat laastia irti seinästä sen verran, että myös paksummat kohdat saatiin tiputeltua alas. Näistä purkauksista ei ole kuvamateriaalia, valitettavasti. Pahoittelut naapureille, myös huuto (niin yllyttäjien kuin sorkkaraudan heiluttajien) saattoi olla melko eläimellinen.

Kulma jätettiin tarkoituksella vielä koskemattomaksi, sillä haluamme seinien välille täysin tasaisen linjan. Leikkaamme seinärajan seuraavaksi timanttiterällä siististi suoraksi, jotta asuntoon saadaan edes yksi skarppi linja.

Tiiliseinä pinnoitetaan kirkkaalla lakalla, jotta kariseminen saadaan loppumaan. Pinnoitusaineesta käytiin tiivistä keskustelua taloyhtiön kanssa, sillä vanhan asunnon kanssa joudumme huomioimaan talon hengittävyysasioita aivan eri tavalla kuin esimerkiksi betonielementtitaloissa. Sisäseinän lakkaukseen taloyhtiö antoi kuitenkin siunauksensa, samalla eväten kaikkien ulkoseinien hengittämättömät pinnoitteet. Luvassa on siis erittäin paljon tasoitusta levyttämisen sijaan, mikä toki vanhaan taloon sopiikin.

Seuraavaksi metsästykseen menossa: tartuntalaasti, tasoituslaasti ja iso ämpäri kalkkimaalia. Maalaamaan päästään toki vasta jonkinmoisen ajanjakson päästä, mutta saahan sitä haaveilla. Kulisseissa tapahtuu myös pohjasuunnitelman, kylppärin ja keittiön kanssa, niistä tulossa piakkoin lisää!

Vanhan asunnon purku: keittiö ja kylpyhuone

Purku on siitä jännittävä vaihe remontissa, että se on aluksi todella hauskaa. Erityisen hauskaa se on tällaisessa kohteessa, kun mitään ei tarvitse säästää. Purkuvaiheessa periaatteessa täysin asumiskelpoinen asunto tuhotaan alkutekijöihinsä, ja yleensä epätoivo hiipii samaa vauhtia pintojen alta paljastuvien kerrosten lukumäärän kanssa. Talkoolaisiakin löytyy yleensä purkuvaiheessa kivasti avuksi, ainakin niin kauan kun tuhotaan asioita. Jännästi siivoamishetken koittaessa porukalla muistuu mieleen yllättäviä kiireitä…

Purku aloitettiin kirkkain ja positiivisin mielin, sormet syyhyten kohti alkuperäisten pintamateriaalien paljastamista. Vanhoja lankkulattioita! Vanha lautakatto! Kuvitelmissani mikään ei voinut olla karmeampaa, kuin lähtötilanteen kellastuneen männyn keskittymä yli-ison parven muodossa keskellä kulkureittiä, putkiliaaneista puhumattakaan. Tahtotilana oli siis saada äkkiä vanhat pinnat esiin siloiteltavaksi, asunnon alkuperäistä ilmettä ja henkeä kunnioittaen. Keittiöstä purettiin ensin kaapit, parvirakennelma ja katto. Seinien kanssa jouduttiin odottamaan laatoista otettujen asbestitestien tuloksia seuraavaan päivään.

Kaapit, parvi ja katto purettu

Asbestitestaus lunasti odotukset, eikä asunnosta löytynyt testeissä yhtään merkkiä asbestista. Hurraa! Purku pääsi jatkumaan tehokkaasti, ja loputkin pintamateriaalit päästiin kaivamaan esiin. Asunnon seinät oli levytetty kovalevyillä, mutta iloinen yllätys oli, että joku oli nähnyt vaivaa repiäkseen osan vanhoista tapettikerrostumista pois. Oli toki sitten samalla vaivalla roilottanut seiniin sähköputket ja rasiat vähän taiteellisesti aseteltuna. Näiden jälkien peittäminen ei käytännössä ole mahdollista, sijoittelut joudutaan siis ottamaan huomioon uudessa keittiössä ja pintamateriaalin (lue: levytys vs tasoitus) valinnassa.

Keittiö pohjiin purettuna

Keittiön lattiassa oli päällystettä useamman vuoden kerrostuma. Ylhäältä lähtien päällä oli liimattu ysärimuovimatto, sen alla muovimatto juuttipohjalla, joka oli puolestaan liimattu lastulevyyn. Siinä tuntee todella elävänsä, kun repii karvaista mattoa irti lattiasta koko kehonpainollaan. Hauskuus kuitenkin alkoi toden teolla vasta, kun havaittiin, että joku ahkera on nakuttanut lastulevun nauloilla lattiaan parin sentin välein, ja se piti siis jyrsiä sorkkaraudan avulla täysin silpuksi. Taistelu palkittiin vielä yhdellä paloista koostetulla, lattiaan naulatulla muovimatolla ja kahdella kerroksella huopaa. Mielenkiinnosta kerrottakoon, että 1970-luvulla huopanaulat ovat olleet todella ohuita, huonosti kestäviä ja kovia uppoamaan huovan sisään. Ainakin näin yhden asunnon empiirisen (ja hermoja raastavan) tutkimukseni perusteella.

Lopulta huopien alta paljastui alkuperäinen lautalattia, joka valitettavasti ei ollut missään priimakunnossa. Priimakunnolla tarkoitan nyt kestäviä lautoja, jotka pystytään maalaamaan ja niin uusiokäyttämään; lattia oli monin paikoin pehmeä, ja sieltä täältä puuttui pala. Lisäksi keittiön nurkasta myös löytyi puuhellan ajoilta alkuperäinen muuri, jota oli korjailtu oman maun mukaan. Haastetta pintojen tekoon tulee aiheuttamaan myös asunnon rappausta suosinut rakennustapa, sillä seinärappaukset ovat monin paikoin irti. Käytännössä ne on pakko tiputella alas ennen pintojen tekoa, koska viimeistään koolausvaiheessa ne tulevat alas joka tapauksessa.

Mäntykaton alta löytyi alkuperäinen katto, joka olisin kovasti halunnut uusiokäyttää. Valitettavasti vanhan kattolaudoituksen päällä oli suoraan villat, ja koska sähkövedot tarvitsevat koolaukset kattoon, joudumme tekemään uuden katon vanhan päälle. Pintavetoja en halua kattoon luikertelemaan.

Kylppärin purku tapahtui perinteisesti piikkaamalla. Irrotimme ensin kalusteet, sitten kurkkasimme katolle – onneksi. Eteisen välikaton päältä löytyi nimittäin yllärinä hylätty vanha 120 litrainen lämminvesivaraaja, joka on ilmeisesti jossain vaiheessa sanonut sopimuksen irti. Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa, että se oli täynnä vettä. Pienten akrobatia- ja voimamiesnumeroiden jälkeen varaaja saatiin alas katolta hallitusti, ilman visiittiä alakerran naapurin puolelle.

Kylppärin pintoja piikattuna

Laattojen poiston jälkeen piikattiin pois vielä lattian betonikakku ja raudoitukset, ja vastaan tuli miellyttävä yllätys: lattian välissä oli muovimatto eristeenä. Lattian kunto oli nimittäin ahkerasta silikonin käytöstä huolimatta todella arveluttava, ja pelkäsimme etukäteen pohjan puurakenteiden kuntoa. Muovimatto oli kuitenkin toiminut hyvänä eristeenä, ja pohjarakenteet olivat täysin kuivat ja hyvässä kunnossa. Iso hurraa! Kuten keittiössä, myös kylppärin seinärappaukset olivat tiensä päässä ja ne tiputeltiin kaikki alas. Kylppärin seinät rakennetaan joka tapauksessa kipsilevyistä jo palokatkojen vuoksi, joten alkutekijöihin purkaminen oli no-brainer.

Tuntui, että keittiön ja kylppärin purun jälkeen pahin oli ohi, joten päätimme “samalla vaivalla” nakutella esiin olohuoneesta yhden tiiliseinän rappausten alta. Avaan seuraavassa postauksessa, mitä samalla vaivalla tehdyt pikku lisäilyt remppaan oikeasti käytännössä tarkoittavat.

Lähtötilanne ennen remonttia

Follow my blog with Bloglovin

Oli selvää heti piskuisen asunnon löytäessämme, että siinä on valtava potentiaali. Vanhat rakennukset ovat vahvoja mielipiteen jakajia, itse kuulun ihastelijoihin. Vaikka remontointi on monesti työläämpää kuin betonielementtitalossa, lopputuloksesta tulee huomattavasti uniikimpi. Vanhojen rakennusten alkuperäiset pinnat ovat monesti niin hyvässä kunnossa, että niitä voi uusiokäyttää. Heti kun vaan saa ne kuorittua kaikkien vuosikerrostumien alta esiin.

Ihastuimme vanhan talon henkeen, huonekorkeuteen, valtaviin ikkunoihin leveillä syvennöksillä ja harvinaisen toimivaan pohjaan. Asunnossa oli myös kaunis alkuperäinen kakluuni. Valitettavasti aiemmat remontoijat eivät olleet kohdelleet asuntoa hyvin, sillä monet peräkkäiset pikaremontit oli toteutettu “missä aita on matalin, kenties jopa jo kaatunut” -periaatteella. Asunto oli lähtötilanteessa sen verran huonossa kunnossa, että päätös oli helppo: mitään ei tarvitse säästää.

Asunnon seinät oli levytetty laminaattia muistuttavalla kovalevyllä, joka repsotti monin paikoin. Lattiaan oli liimattu 90-luvun safarifiilistä henkivä muovimatto, ja loput pinnat oli kuorrutettu lakatulla mäntypaneelilla. Kaikki oli kukertavaa, kellertävää ja likaisen väristä.

Näkymä olohuoneesta keittiöön
Olohuone eteiseltä päin, keittiön ovi vasemmalla.

Kuva näyttää vääristyneeltä, mutta todellisuudessa takaseinä on reilusti vino. Asunnon päätyseinä on rakennettu kokonaisuudessaan vinoksi, minkä ennakoin aiheuttavan listoittajalle vielä paljon harmaita hiuksia.

Asunnon lämmitysmuotona on suora sähkö sekä alkuperäinen, edelleen toimiva kakluuni. Sähköpatterit olivat tiensä päässä, ja ne päätettiin vaihtaa esteettisten syiden lisäksi myös jo ihan turvallisuuden ja mielenrauhan takia. Kakluuni oli onneksi hyväkuntoinen, paitsi tuntemattomasta syystä joku on päättänyt muurata sen eteen tiilistä ison kökkäreen ja maalailla yläosan likaisen valkoiseksi.

Asunnon alkuperäinen kakluuni ja siihen myöhemmin muurattu lisäosa

Kakluuniin emme uskalla koskea itse, vaan sitä katsomaan tilattiin taloyhtiön oma kakluuniasiantuntija. Toiveena on, että eteen rakennetulle möhkäleelle olisi jotain tehtävissä. Jos kokonaan poistaminen ei onnistu (emme halua riskeerata kakluunin vaurioitumista), toivottavasti sitä pystytään edes pienentämään.

Näkymä olohuoneesta eteiseen

Kuvassa näkyy myös yksi asunnon suurimmista murheenkryyneistä: viattoman näköisesti seinässä roikkuva vesiputki. Joku edellisistä remontoijista on leikkinyt oman elämänsä putkimiestä ja vetänyt asuntoon putkituksia oman mielensä mukaan. Kuvassa oven yläpuolella näkyvä tumma liaani on lämminvesiputki, jolla on viety kylpyhuoneen varaajalta keittiöön lämmin vesi. On varmaan sanomattakin selvää, että putkituksiin täytyy löytää joku hieman *köh* virallisempi ja diskriitimpi tapa.

Putkihauskuus ei suinkaan lopu siihen. Kylppäri on tiensä päässä paitsi pintojen osalta, myös jännittävien putki- ja sähköratkaisujen, jotka sinkoilevat pitkien seiniä ja kattoa mielipuolisesti sojottaen ja roikkuen eri suuntiin.

Kylpyhuoneen kalustejärjestys on myös epäkäytännöllinen ja tilaa vievä. Muutamme remontissa kalusteiden sijoittelua, ja toivottavasti saamme mahdutettua huoneeseen myös pyykkikoneen. Tavoitteena on lisäksi siirtää nurkkaan koteloitu putki uuden väliseinän sisään tilaa viemästä. Varaaja siirtyy seinältä kylpyhuoneen katolle viemästä tilaa muutenkin pienestä huoneesta.

Kylppärin lattialla näkyy remppareiskan rakkaus silikoniin. Epäilemme, että käytössä ei ole ollut minkäänlaista suutinta, vaan remppaaja on vapaamielisesti puristellut silikonia suoraan pötköstä kohteeseen ja valellut sitä pinnoille taiteellisesti vapain käsin. Kylppärin lattiaa ja seiniä oli paikkailtu silikonipatenteilla, sama trendi jatkui keittiössä. Kaikki pinnat on siis purettava jo rakenteiden kunnon varmistamiseksi ja tarvittavien vesieristysten lisäämiseksi.

Keittiö jatkaa systemaattisesti samalla kellertävällä linjalla muun asunnon kanssa. Käytännöllisyys on kaukana asetelmasta, nykyaikaisuudesta puhumattakaan. Lisäksi keittiö kätkee taakseen samat ongelmat sähköjen ja putkien kanssa, ja se on pakko purkaa jo asunnon käyttökelpoisuuden varmistamiseksi.

Kuvassa näkyy myös nykyinen parviratkaisu, joka on sijoitettu käytännöllisesti kulkureitille keittiöön. Jotta parvelle on saatu riittävästi tilaa, se on rakennettu osittain oviaukon päälle, laskien aukon korkeuden 180 senttiin. Se on rakennettu remontoijan suosikkimateriaalista, lakatusta männystä, joka on muiden pintojen mukaisesti kellastunut ikääntyessään entisestään. Parvi pienentää keittiön postimerkin kokoiseksi, ja se puretaan pois. Parvi on ajatuksena hyvä tämän kokoisessa asunnossa, mutta meillä on hieman toisenlainen idea sen toteuttamiseksi.

Haluan muistaa tämän kirkasotsaisen hetken, kun kaikki oli vielä edessä ja mahdollista, ja olimme innoissamme ryhtymässä projektiin. Seuraavaksi tulossa: mitä purku paljastaa…

Mitä jos vähän rempattaisiin?

Blogin nimi olisi oikeastaan voinut olla myös hyvä idea, mutta arvelin, että nimi saattaisi vielä kostautua. Päädyin suosikkiteemaani tässä elämässä, siihen miten pieni ero mahdottomalla ja mahdollisella lopulta on.

Kaiken aloitti potentiaalinen talo, tai oikeastaan tontti. Emme oikeastaan haaveilleet koskaan rakentamisesta, mutta sitten eteen tuotiin tarjottimella 1500 neliön tontti alueelta, josta tontteja ei normaalisti juuri saa ainakaan ilman tappelua. “No mut miksei rakennettaisi vaihteeksi uutta?” Silloinen asunto myyntiin, ja pikaisten kauppojen jälkeen muutimme tilapäisesti tontilla sijaitsevaan purkukuntoiseen taloon. Nyt, 2,5 vuoden tilapäisasumisen jälkeen, jahkailut on saatu vatvottua ja rakennusprojekti on viimein starttaamassa.

Koska fiksusti muutimme tilapäisesti asumaan purettavaan taloon, tarvitsimme sijaiskortteerin rakentamisen ajaksi. Ymmärtääkseni normaalit ja järkevät ihmiset hoitavat tämän vuokraamalla asunnon, mutta meitä hirvitti vuokraukseen kuluva summa, ja päätimme ostaa sen sijaan tilapäisasunnon. Kaikki järkevät asuntovaihtoehdot unohtuivat siinä hetkessä, kun iskin silmäni pommikuntoiseen vuonna 1898 rakennetussa talossa sijaitsevaan kämppään. Asunto on 28 neliön yksiö isolla keittiöllä, ja täytti tärkeimmän kriteerini sijaisasunnolle: sen keskellä on seinä ja ovi, jonka saa tarvittaessa kiinni. Aiempien remonttioperaatioiden perusteella tiedän jo tarvitsevani omaa tilaa talon edetessä hiljalleen.

Pikalaskelmat, asunto on pakko remontoida ennen kuin siihen voi muuttaa. Näytössä selviää, että asunto vapautuu 1.3.. Siinähän on hyvä kuukausi aikaa rempata ennen kuin täytyy pakosti päästä muuttamaan! Onneksi puoliskoni on yhtä yllytyshullu, näkee mahdollisuudet älyttömissä operaatioissani ja on muutenkin maailman lehmänhermoisin tyyppi. Laitoimme samantien nimet paperiin, tästä tulee hyvä.

Muutaman päivän purkuoperaation ja vanhan talon “jännien” yksityiskohtien löytymisen jälkeen heräsi ajatus, että ehkä tälle kaikelle voisi nauraa sitten viiden vuoden päästä, jos asiat olisi hyvin dokumentoitu. Tervetuloa seuraamaan matkaa, toivottavasti tämä tarjoaa naurut jollekin muullekin jo vähän nopeammassa tahdissa.