Vanhan lautalattian käsittely, osa 1.

Lattian kohtalosta on käyty monipuolisia keskusteluja läpi prosessin. Keskustelu alkoi optimistisissa merkeissä (“voi kunpa alta löytyisi vanha lautalattia”), eteni vähemmän positiivisissa merkeissä (“kukaan ei halua kotiinsa näin karmeakuntoista lattiaa”) ja junnaa tällä hetkellä kypsän kehittelyn vaiheessa (“mut ku mä haluuuuun”).

Alkuperäinen toive toteutui siis hienosti, kaiken kerrostuman alta löytyi alkuperäinen lauta. Sen esiin kaivamiseksi revimme lattiasta irti 2 x muovimaton, lastulevyn, vielä yhden maton sekä sen alle pikkiriikkisillä nauloilla tiuhaan hakatut huopa tms. kerrokset, jotka olivat paikoitellen oletettavasti jonkin tyyppisten vesivahinkojen seurauksena jämähtäneet lautaan kiinni ikuisiksi ajoiksi.

HURRAA, lautalattia! Ja jotain jännää töhnää pinnassa.

Tavoitteena on pelastaa vanha lattia käyttökelpoiseksi maalin avulla, sillä pidän laminaattia tai vastaavia muita nykyaikaisia lattiamateriaaleja vanhan asunnon henkeen sopimattomina. Maalausta varten lattiapinnan täytyy olla täysin puhdas, joten kaikki ylimääräinen materia on poistettava pinnasta ennen maalausta.

Kaivauksissa paljastunut “jännä töhnä” vaikuttaa empiiristen tutkimusten perusteella olevan kipsitasoitetta, jolla joka suuntaan epätasaisia lankkuja on pyritty tasaamaan ennen maton asennusta. Töhnällä on täytetty myös lautojen välissä olevia megalomaanisia rakoja, joiden hienous jakaa remonttiosapuolten mielipiteitä. Löysin onneksi internetin syövereistä juttuja ihmisistä, jotka erikseen kaivertavat uusiin lattioihinsa näkyviä rakoja. Tätä voidaan siis pitää vielä täysin järkeenkäypänä lähtötilanteena.

Hyvä uutinen: lattiaan levitelty kipsitasoite on paikoitellen käytännössä irti, ja lähtee laudoista metallilastalla tönäämällä.

Huono uutinen: tasoite on lautojen keskiosissa kiinni kuin synti, ja lähtee jos lähtee irti partikkeli kerrallaan.

Kovat keinot käyttöön. Päräytän nauhahiomakoneella lautojen yli, vaikka vanhan lattian kauniin kulutuspinnan tärveleminen ärsyttää. Tulos: tukkeutunut nauha. Tasoitetta on aikanaan levitetty mukavan ronskilla kädellä, ja se tuntuu tukkivan lähes nauhan kuin nauhan. Pikkukone on siis käytännössä hyödytön, ja rapsuttelumetodilla puhdistettu lattia saavutetaan arviolta vuonna 2045.

Seuraavaksi menossa testiin

a. kastelu
Useat lähteet suosittelevat kipsitasoitteen kastelua vedellä, jonka jälkeen tasoitteen pitäisi irrota mukavasti lastalla tönäämällä. Kuulostaa kokeilun arvoiselta.

b. hemmetin iso hiontakone
Jos kastelusta huolimatta tahna pysyy kiinni kuin tauti ja helppo tönääminen jää haavekuvaksi, vuokraan isoimman hiontahärvelin mitä löydän ja vedän sileäksi koko pinnan.

Luvassa siis tapahtumarikas pääsiäinen.

Putkia putkia

Ikuisesti kestävän tasoitusurakan rinnalla on tapahtunut ilahduttavia asioita. Seiniin on ilmestynyt sinne tänne kiemurtelevia putkia monipuolisilla värikoodauksilla. Tämä tarkoittaa viikonloppuihin painottuville urakkarupeamille positiivista nytkähdystä eteenpäin: pääsemme viimein levyttämään keittiön seinän!

Keittiöön on nyt vedetty uudet vesi-, viemäri- ja sähköputket. Sähköputkien vedon yhteydessä määriteltiin paikat pistorasioille, valokatkaisijoille ja lamppujen kattopaikoille. Ensimmäinen kouriintuntuva fiilis siitä, miltä lopullinen kämppä alkaa näyttää. Eikä hetkeäkään liian aikaisin.

Sekä sähkö- että vesijohdot päätettiin tuoda keittiöön yläkautta, koska seinään oli jo valmiiksi kairattu tiilen kokoinen reikä. Putket saadaan sujautettua yläviennin kautta seinän ja katon sisään, ja vältymme jatkossa pitkin seiniä vedetyiltä liaaneilta.

Sähkökaapin paikkaa mietittiin pitkään ja hartaasti, koska en olisi millään halunnut kyseistä sisustusesinettä koristamaan kaunista tiiliseinää. Vaihtoehtoista sijoituspaikkaa mietittiin sekä eteisen seinään että keittiöön. Eteiseen sijoitettaessa kaappi olisi vienyt ainoan mahdollisen naulakon paikan, joten se ei lopulta ollut mahdollinen vaihtoehto. Keittiöön sijoitettuna taas johtojen veto olisi hankaloitunut huomattavasti. Olen siis saamassa koteloidun kukkasen tiiliseinääni. Asiat perspektiiviin laitettaessa tärkeintä kuitenkin on, että asuntoon saadaan nykyaikainen sähkö kodinkoneiden vuoksi. Mieluummin otan toimivan tiskarin, vaikka sitten teknisin detaljein kuorrutettuna.

Kylppärin putkitus on vielä hieman kesken, koska jollain oli neuroosi pesukoneen sijoittelutavasta sekä mahdollisesta kuivausrummusta. Sisustustoiveet aiheuttivat ongelman vesi- ja viemäriliitännän sijoittelussa, ja näyttää uhkaavasti siltä, ettemme pääse vieläkään levyttämään kylppäriä umpeen. Jotain edistystä tässäkin huoneessa jo onneksi on, enää loppuhuipennusta odotellessa.

Onneksi taloyhtiössä on yhteinen pesu- ja pyykkitupa, jos kylpyhuone ei koskaan valmistukaan.

Keittiösuunnitelma

Tällä hetkellä remppa pyörii vahvasti tasoituksen ja hionnan ympärillä, kun pyrimme tarmokkaasti hiljalleen kohti suoria ja reiättömiä seiniä. Rappauksessa ei ole juuri raportoitavaa, paitsi että se vie aikaa kaiken kuivumisen vuoksi, ja koettelee sen myötä kärsimättömien remppaajien hermoja.

Koska korona on heittänyt kapuloita rattaisiin, käytimme perjantain reissatessa erinäisten kamojen perässä, jotta saamme turvattua projektin etenemisen myös mahdollisten sulkujen aikana. Nyt meillä nököttää keskellä minikämppää yksi keittiötoimitus valmiina laatikoissaan, ja autotallissa kasa keittiökoneita odottamassa asennusta.

Koska tilanteessa sinällään ei ole juuri nyt raportoitavaa, ajattelin vilauttaa teille tulevan keittiön suunnitelmaa. Keittiö sijoitetaan samalla kohdalle kuin aiempikin kokonaisuus. Mallailimme sitä ensin kokonaisuudessaan vasemmalle seinälle, mutta tuolloin vaatekaapeille olisi jäänyt huonosti tilaa. Ainoat mahdollisuudet säilytyskalusteille ovat keittiössä, joten tilan maksimoimiseksi keittiö päädyttiin sijoittamaan kuten aiemminkin.

Keittiösuunnitelma mittoineen

Valkoiset keittiökaapit olivat suunnitelmissa jo pelkästään valoisuuden vuoksi, mutta ongelmaksi aiheutui viereen sijoitettavien vaatekaappien väri. Omaan pirtaani ei sopinut millään tapaa kahden eri näköisen ja suurella todennäköisyydellä myös eri sävyisen valkoisen kaapiston sovittaminen vierekkäin. Vaatekaapeista oli tulossa elämää suurempi – ja kalliimpi – kysymys, joten päädyimme käyttämään keittiökaappien väripuolella villin kortin. Kaapistoksi valikoitui Gigantin musta Epoq Trend line puhtaiden linjojen ja miellyttävän musta värisävyn ansiosta. Kaapistoon tulee myös vetimet, sillä epäilen hermojeni naukuvan vielä moneen kertaan kaappeja sormenjäljistä pyyhkiessä. Havainnekuvista poiketen vetimet ovat kaappien tapaan mustat.

Keittiön vasen seinä
Keittiön oikea seinä

Yläkaappeja välttelin viimeiseen saakka, mutta valitettavasti säilytystilan tarve oli tässä kohtaa esteettistä silmää kriittisempi. Yläkaapit sijoitetaan kuitenkin vain toiselle seinälle, allasseinän jäädessä yläosasta avoimeksi. Tyhjälle seinälle sijoitetaan mahdollisesti myöhemmin seinähyllyjä astioiden säilytystä varten, jos tilan tarve näin sanelee.

Vielä on auki, millainen materiaali välitilaan laitetaan, laatoitetaanko se kokonaan vai käytetäänkö esimerkiksi jonkinlaista taustalevyä. Tutkimukset jatkuvat.

Suoraa seinää

Maanantaina alkoi remppaviikko 4, mikä myös turhautumisviikkona tunnetaan. Rempassa aletaan saavuttaa kliimaksia, jossa tuherretaan paljon kaikenlaista aikaavievää, mutta näkyvät tulokset ovat vielä vähissä. Hyvä uutinen on, että lähes kaikki purettavissa oleva on nyt kannettu ulos. Viimeisenä helmenä paikalla odottaa kakluunin eteen rakennettu kökkäre, jota työstämme vasta ilmojen hiukan lämmettyä. Purku tekee kakluunista hetkeksi käyttökelvottoman, emmekä ole valmiita vielä luopumaan asunnon ainoasta lämmitysmuodosta.

Otsikkoon viitaten ja ei niin yllättävästi, vanhassa talossa ei ole yhtään suoraa kohtaa. Bonuksena, seinät eivät ole systemaattisesti vinot johonkin tiettyyn suuntaan, vaan aaltoilevat suuntaan jos toiseenkin kilpaillen vekkulimaan hupailutalon kanssa omituisimman rakennelman palkinnosta. Koolattavia ja levytettäviä seiniä ei onneksi ole montaa, sillä yhden seinän suoristamiseen on mennyt pahimmillaan kokonainen päivä.

Keittiön seinä on viimein suora

Pyrimme pääsääntöisesti rappaamaan kaikki vanhat seinät. Keittiön ja kylpyhuoneen sisäseinät tekevät poikkeuksen putkien vedon vuoksi, muuten suosimme autenttista ja hengittävää tasoitettua pintaa. Koolausten lisäksi työn alla on ollut siis paljon tasoitettavaa.

Seinien pieniin reikiin on vedetty suoraan Weberin pintatasoitetta paikkaamaan kriittisiä kohtia. Näiden kuivuttua seinät on tarkoitus vielä ylitasoittaa. Ilokseni tasoite on todella helposti hiottavaa, säästämme muutaman hikikarpalon.

Ylitasoitusta odottamassa

Pikkuvikojen lisäksi seinissä on myös hiukan isompaa kuoppaa. Näistä kohdista nakuteltiin vanha irtonainen rappaus irti, ja kuopat täytettiin karkeammalla KS 50 50 rappauksella. Kuvassa on tehty ensimmäinen täyttö, toinen tehdään rappauksen kuivuttua. Kuoppa oli niin syvä, että sitä ei pystytty täyttämään yhdellä täytöllä. Toivottavasti kaksi kerrosta ja ylitasoitus riittävät.

Täytimme samalla myös seiniin tehtyjä roiloja. Osa valmiista roiloista pystytään hyödyntämään sähköjen vetoon, mutta osa oli tehty niin omituisiin kohtiin keskelle seinää, että päätimme rapata ne umpeen.

Tämä on omasta mielestäni yksi pitkäveteisimmistä vaiheista, kun joudutaan nykertämään pikkuasioita, eikä tule vielä mitään valmista. Hyvät pohjatyöt ovat silti todella tärkeät lopputuloksen kannalta, ja siksi niihin jaksaa käyttää aikaa. Pintojen viimeistely on huomattavasti helpompaa, kun näissä vaiheissa ei ole oikaistu.

Blogi päivittyy hetken verkkaisemmin, kun tasoitamme ja hiomme. Ensi viikolla rytisee kunnolla, kun päästään toivottavasti asentamaan keittiötä! Jos kaipaat reaaliaikaisia tunnelmia, ota blogi seurantaan myös instassa. Päivitän instaan kuulumisia blogia useammin, stories -puolella myös autenttista remppamenoa.

Onnea viemäriputkista

En olisi koskaan uskonut, että voisin suhtautua viemäriputkiin tällaisella kiintymyksellä. Asunnon epämääräinen kuoppa, jonka sisältö on tähän mennessä ollut lähinnä toiveikkaan ajatuksen tasolla, näyttää viimein ensimmäisiä merkkejään tulevaisuudestaan modernina kylpyhuoneena.

Haluan antaa neuvon näin yhden kylpyhuoneen empiirisen tutkimuksen perusteella: palkkaa oikeasti ammattitaitoinen putkimies. Pääsin seuraamaan aitiopaikalta putkarin työskentelyä kohteessa, kun putkien asettelua mietittiin suorastaan taiteilijan asenteella. Putkien oikea asento ei ole itsestäänselvyys, ja erityisesti tämänkaltaisessa kohteessa osaaminen on kultaakin kalliimpaa. Asettelulla on merkitystä, jos esimerkiksi haluaa, että pöntön sisältö valuu jonnekin. Ja se että se jonnekin ei ole lattiakaivo tai vastaava kohde.

Perunalaatuiset kuvat, joihin tekisi mieli piirtää sydämiä ja punaisia huutomerkkejä. Putkia!

Kuten asunnossa on käynyt moneen kertaan ilmi, vanhassa rakennuksessa on omia erikoisuuksiaan. Kylpyhuoneen pohjalla olevat paksut hirret aiheuttivat paljon haasteita putkien asetteluun. Putkia aseteltiin tuntikaupalla eri asentoihin, eri kulmiin ja eri palasista koottuihin kokonaisuuksiin, jotta mahdottomat vaatimukseni saatiin lopulta täytettyä. Putkaristamme löytyi päivän aikana myös melkoinen puuseppä, kun hirsirakenteita kolottiin putkille sopiviksi menoreiteiksi ja tuiksi. Rakenteet toki tuetaan koloamisen jälkeen asianmukaisella tavalla, jotta vältytään myöhemmiltä ongelmilta.

Vaatimuslistalla kylppäriin
– suihku vasempaan takakulmaan (lattiakaivo 1)
– pyykkikone oikeaan takakulmaan (tuuletusputki pois nurkasta seinän sisään)
– allaskaappi oikealle seinälle (lattiakaivo 2)
– pytty vasempaan etukulmaan (viemäriputki)
– lisäksi mahduttava ovi

Kriteerit täyttävä kylpyhuone

Asia josta en ollut valmis tinkimään, oli pyykkikone. Keittiössä on myös tilahaasteita, joten pyykkikone ei mahdu sinnekään(ainakaan jos henkilö ei ole valmis tinkimään astianpesukoneesta). Putkari pyöritteli ensin silmiään, sitten kylppärin pohjaa. Vielä pientä ekstrahaastetta toi vaatimukseni, että kone olisi sivusta eikä päältä täytettävä. Koska asunnossa on rajalliset tilat ja näen jo mielessäni, kuinka pyykinkuivaustelineet valtaavat kaiken avoimen tilan, haluan kylpyhuoneeseen option myös kuivausrummulle.

9 tuntia myöhemmin, toiveeni on täytetty.

Mitä olen oppinut elämässä? Asiat ovat usein mahdollisia, vaikka vaikuttaisivat ensin mahdottomilta.

Roadblock!

Tulihan se sieltä eteen, tämän remontin odottamattomat lisähommat. Edellisessä postauksessa jo vihjaisin, että kylppärin rappauksen alta paljastuneessa seinässä on jotain pahaenteistä mätää. Ja sitähän se nimenomaan oli.

Vaikuttaa siltä, että joskus ammoisina aikoina, kun vedeneristys ei ollut vielä edes pilke kylppärikasaajien silmäkulmassa, laatat oli kiinnitetty vaihtelevalla laadulla suoraan rappaukseen. Ja lopputuloksen takana olevassa puuseinässä voi nykyihminen jo lähes arvata: se on kastunut, kuivunut ja nykyisin laho. Seinän tila varmistui, kun yritimme sisukkaasti ruuvata vanhoja lautoja runkopuihin kiinni. Mikään ei pidä.

Hommaa hankaloitti seinän sijainti asuntojen välillä. Emme voineet omin luvin mennä purkamaan taloyhtiön rakenteita, varsinkin kun seinän takana sijaitsee naapurin meille tuntemattomalla taktiikalla rakennettu kylpyhuone. Käynnistin jo aika monetta kertaa remonttiaikaisen suosikkini: puhelin- ja sähköpostirumban. Taktiikka on onneksi jo hyvin selvillä: taloyhtiön remppamies, joka vastaa puhelimeen kuin unelma. Remppaäijä saapuu paikalle, toteaa että laho on, pyytää ottamaan yhteyttä taloyhtiön hallituksen puheenjohtajaan. Sähköposti puheenjohtajalle. Lisäselvitysviesti samaan osoitteeseen. Puhelu. Sähköposti. Vastaus, tekninen isännöitsijä on kontaktoitu ja haluaa käydä paikalla. Kalenteritetris, saamme ajan sovittua. Tekninen isännöitsijä saapuu paikalle ennätysajassa, jo seuraavana päivänä. Jotain hyötyä koronasta ja sen myötä molempien osapuolien tyhjentyneestä kalenterista.

Seinä on täynnä nauloja rappauksen ylläpitämiseksi

Tekninen isännöitsijä toteaa saman minkä olemme jo havainneet: seinä on laho. Saamme myös lisätuomion: laudat on pakko purkaa. Omat suunnitelmamme lautojen ja eristepurujen poistamisesta, vanhan rungon tukemisesta ja uusien eristeiden asentamisesta saavat ilokseni kannatusta. Toinen hyvä uutinen on, että olemme todistaneet osaamisemme ja saamme suorittaa työn itse, taloyhtiön korvatessa materiaalit. Emme joudu siis odottamaan taloyhtiön ja isännöitsijän vatvontaa sopivan urakoitsijaotannan valinnasta, kilpailutuksesta ja aikataulutuksesta arviolta kuukauden päähän, jos sitä ennen emme ole kaikki lukkiutuneet koteihimme pysyvästi koronaa karkuun. Lupaamme ja vannomme käsitellä naapurin seinää silkkihansikkain, vältellä kaikkia iskuja ja kiinnittää uudet materiaalit vain ruuvaillen. Puramme seinän jo samana iltana.

Jos joku ei tiennyt, vanhoissa taloissa on käytetty eristeenä purua. Sitä on paljon, se pölisee kaikkialle ja kutittaa. Tässä tapauksessa puru oli onneksi kuivaa ja tervettä. En edes halua ajatella, millaista olisi pölläyttää päälleen seinällinen homeista purua. Kaavimme kaiken jätesäkkeihin ja kannamme asunnosta ulos. Alkaa hymyilyttää. Kaiken keskellä on fiilis, että kylppäristä tulee oikeasti hieno. Saamme tämän myötä tehtyä entistä paremmat pohjat, ja myös muutaman sentin lisätilaa, kun koolauksia ei tarvitse tehdä vanhojen lautojen päälle. Heitämme läpyt ja teemme sotasuunnitelman seuraavan päivän rautakauppavisiittiä varten teknisen isännöitsijän antaman listan perusteella.

7 m kakkosnelosta
11 m lautaa
200 mm ruuveja
80 mm ruuveja, paljon
9 neliötä 100 mm haltonia
litra Boracolia

hemmetin kestävät suojavarusteet

Let’s go!

Pohjapiirros ja uusi suunnitelma

Kaiken purkamisen keskellä on mukava välillä suunnitella myös lopullista kokonaisuutta – se jos mikä auttaa pitämään purkajan järjissään ja työskentelemässä motivoituneena kohti lopullista palkintoa. Aloitetaan lopputuloksen läpikäynti pohjasuunnitelmasta, sillä asunnon muoto ei ole ihan perinteisimmästä päästä. Kyseessä on virallisesti 28 neliöinen yksiö, joka on jaettu keskeltä kahtia jykevällä tiiliseinällä. Vasemmanpuoleiseen huoneeseen on sijoitettu keittiö, oikeanpuoleinen kakluunihuone on taas olohuonetilaa. Makuuhuoneen paikan edellinen remontoija oli ratkaissut sijoittamalla parven keittiöön osittain huoneiden välisen oviaukon päälle. Keittiö tuntui neliöitään ahtaammalta ja parvi oli tiellä joka suunnasta ajatellen.

Suuntaa-antava pohjakuva

Huonekorkeuden ansiosta parvi oli ideana lähtökohtaisesti hyvä, koska lattialle sijoitettuna sänky veisi kokonaisen huoneen eikä keittiö+makuuhuone-huonejako oikein houkutellut. Mallailimme parvea eri asentoihin keittiöön, välillä pohtien jopa koko huoneen levyistä ratkaisua, mutta parvesta olisi tullut oven korkeuden ja keittiökaappien vuoksi todella ahdas. Halusimme myös saada kaiken irti asunnon hulppeasta huonekorkeudesta, jota parvi olisi tullut ikävästi tukkimaan kummassakin huoneessa. Päätimme lopulta, että parvi sijoitetaan asunnon ainoisiin hukkakuutioihin, eteisen katolle.

Eteisen lähtötilanteesta löytyi vain yksi räpsy

Eteisen katto oli lähtötilanteessa laskettu. Huoneesta paljastui sama 320cm huonekorkeus kuin muualla asunnossa katon purkamisen jälkeen, joten suunnitelma vaikutti erittäin toteutuskelpoiselta. Mittailimme tilaa ja päätimme, että parvi sijoitetaan sivuttain jalat oikealle ulko-ovelle päin, jolloin pääpuolta voidaan jatkaa riittävä määrä vasemmalla sijaitsevalle kylpyhuoneen katolle. Lisäksi parven kautta saadaan helpotettua lämminvesivaraajan huoltoa, kun kylpyhuoneen katolle saadaan käynti yläkautta. Eteisen ja olohuoneen välinen väliseinä sai purkutuomion, kun pintojen avaamisen jälkeen seinästä paljastui vain lahoavaa lautaa ja paljon purua. Näin eteisestä avautuu postimerkin kokoisen kopin sijaan näkymä suoraan olohuoneeseen. Ainoa, mistä jouduttiin tinkimään, on patjan leveys. Toiveena oli saada mahtumaan 160 cm leveä patja, nyt joudumme tyytymään 140 cm leveyteen. Onneksi selvittiin näin pienellä uhrauksella.

Kylpyhuone pysyy samalla paikalla pohjapiirroksessa, sen sijainti on onneksi looginen. Lisäksi kylpyhuoneen pohjan täyspurku mahdollistaa kalusteiden järkevämmän sijoittelun, millä saadaan huoneeseen paljon lisää tilantuntua ja käytettävyyttä.

Näkymä kylpyhuoneeseen

Pohjasuunnitelmaa on nyt rakenteiden avaamisen myötä pyöritelty vapaalla kädellä. Tämän hetken suunnitelman mukaan suihku tulee pysymään samalla paikalla, mutta pytty ja lavuaari sijoitellaan uudelleen. Lisää tilaa huoneeseen saadaan myös siirtämällä takakulmaan sijoitettu viemärin tuuletusputki väliseinän sisään, näin takakulman uloke saadaan poistettua ja tilaa isommille kulmikkaille esineille. Toiveena on nimittäin saada kylppäriin mahtumaan myös pyykkikone, tämän pitäisi ainakin alustavien mittailujen mukaan olla mahdollista pohjan pyörittelyn myötä.

Tällä hetkellä käsillä on uusi pieni hidaste. Kylppärin seinärappausten alta paljastui pehmeitä seinälautoja, joihin ei pystytä kiinnittämään koolauksia uusia seinälevyjä varten. Toivotaan, että taloyhtiö ratkaisee rakenteen korjaukset nopeasti, että päästään pian projektissa eteenpäin. Laatatkin kun kuumottelevat jo valmiiksi haettuina.

Tiiliseinä esiin

Asunto sijaitsee vanhassa tiilitalossa, joten alusta asti mielessä kummitteli mahdollisuus avata tiiliseinää esiin seinärappausten takaa. Järkeilimme, että koska kylppäri piikattaisiin joka tapauksessa auki, samalla vaivalla voisimme kivasti rapsutella esiin myös muuta seinää. Jokainen, joka on joskus remontoinut tietää, että “samalla vaivalla” tarkoittaa remontissa “ihan tolkuttomalla lisävaivalla jossa raastetaan kaikkien osapuolien hermot, tuhotaan remonttiaikataulu ja koko alkuperäinen suunnitelma”. Tuumasta toimeen siis.

Meillä oli onneksemme käytettävissä kylppärin piikkaamiseen isoin vempele, mitä Makita on onnistunut valmistamaan kaikkine erilaisine kärkivaihtoehtoineen. Kylppärin purku meni siis varsin mukavasti ja joutuisasti. Valitettavasti tästä mukavuudesta maksettiin seinän kuorimisessa, sillä ei tullut millään muotoa kysymykseen, että kyseisellä välineellä olisi lähestynyt paikoitellen erittäin huokoista tiiliseinää. Pelkäsimme, että surauttaisimme vahingossa yhden ylimääräisen oviaukon keskelle seinää, joten päädyimme hellävaraisempaan metodiin.

Käsinnakutteluun.

Älkää please tulko kertomaan, kuinka tähän on paljon järkevämpiäkin tapoja. Itse päädyimme näppärään vasarametodiin, joka toimi paikoitellen erittäin hienosti rappauksen ollessa täysin irti. Seinä eteni mukavasti, kunnes vastaan tuli hidaste. Remontointia harrastaneet tietävät myös, että asiat eivät aina suju ihan niin helposti mitä kuvitteli. Koska seinien tiilet – tai muurausjälki – eivät olleet likipitäenkään tasalaatuista, seinässä oli paikoin isoja kökköjä laastia, joka oli kiinni kuin tauti. Ja nyt siis puhutaan milli kerrallaan laastiin irti raapimisesta.

Näitä seinän kohtia käytettiin lopulta kasaantuneiden aggressioiden purkamiseen. Toisin sanoen, kutsuimme kaikki kynnelle kykenevät hakkaamaan vuorotellen seinää sorkkaraudalla voimiensa takaa. Huomasimme nimittäin, että tarpeeksi kovat iskut kyseisiin kohtiin ravistelivat laastia irti seinästä sen verran, että myös paksummat kohdat saatiin tiputeltua alas. Näistä purkauksista ei ole kuvamateriaalia, valitettavasti. Pahoittelut naapureille, myös huuto (niin yllyttäjien kuin sorkkaraudan heiluttajien) saattoi olla melko eläimellinen.

Kulma jätettiin tarkoituksella vielä koskemattomaksi, sillä haluamme seinien välille täysin tasaisen linjan. Leikkaamme seinärajan seuraavaksi timanttiterällä siististi suoraksi, jotta asuntoon saadaan edes yksi skarppi linja.

Tiiliseinä pinnoitetaan kirkkaalla lakalla, jotta kariseminen saadaan loppumaan. Pinnoitusaineesta käytiin tiivistä keskustelua taloyhtiön kanssa, sillä vanhan asunnon kanssa joudumme huomioimaan talon hengittävyysasioita aivan eri tavalla kuin esimerkiksi betonielementtitaloissa. Sisäseinän lakkaukseen taloyhtiö antoi kuitenkin siunauksensa, samalla eväten kaikkien ulkoseinien hengittämättömät pinnoitteet. Luvassa on siis erittäin paljon tasoitusta levyttämisen sijaan, mikä toki vanhaan taloon sopiikin.

Seuraavaksi metsästykseen menossa: tartuntalaasti, tasoituslaasti ja iso ämpäri kalkkimaalia. Maalaamaan päästään toki vasta jonkinmoisen ajanjakson päästä, mutta saahan sitä haaveilla. Kulisseissa tapahtuu myös pohjasuunnitelman, kylppärin ja keittiön kanssa, niistä tulossa piakkoin lisää!

Vanhan asunnon purku: keittiö ja kylpyhuone

Purku on siitä jännittävä vaihe remontissa, että se on aluksi todella hauskaa. Erityisen hauskaa se on tällaisessa kohteessa, kun mitään ei tarvitse säästää. Purkuvaiheessa periaatteessa täysin asumiskelpoinen asunto tuhotaan alkutekijöihinsä, ja yleensä epätoivo hiipii samaa vauhtia pintojen alta paljastuvien kerrosten lukumäärän kanssa. Talkoolaisiakin löytyy yleensä purkuvaiheessa kivasti avuksi, ainakin niin kauan kun tuhotaan asioita. Jännästi siivoamishetken koittaessa porukalla muistuu mieleen yllättäviä kiireitä…

Purku aloitettiin kirkkain ja positiivisin mielin, sormet syyhyten kohti alkuperäisten pintamateriaalien paljastamista. Vanhoja lankkulattioita! Vanha lautakatto! Kuvitelmissani mikään ei voinut olla karmeampaa, kuin lähtötilanteen kellastuneen männyn keskittymä yli-ison parven muodossa keskellä kulkureittiä, putkiliaaneista puhumattakaan. Tahtotilana oli siis saada äkkiä vanhat pinnat esiin siloiteltavaksi, asunnon alkuperäistä ilmettä ja henkeä kunnioittaen. Keittiöstä purettiin ensin kaapit, parvirakennelma ja katto. Seinien kanssa jouduttiin odottamaan laatoista otettujen asbestitestien tuloksia seuraavaan päivään.

Kaapit, parvi ja katto purettu

Asbestitestaus lunasti odotukset, eikä asunnosta löytynyt testeissä yhtään merkkiä asbestista. Hurraa! Purku pääsi jatkumaan tehokkaasti, ja loputkin pintamateriaalit päästiin kaivamaan esiin. Asunnon seinät oli levytetty kovalevyillä, mutta iloinen yllätys oli, että joku oli nähnyt vaivaa repiäkseen osan vanhoista tapettikerrostumista pois. Oli toki sitten samalla vaivalla roilottanut seiniin sähköputket ja rasiat vähän taiteellisesti aseteltuna. Näiden jälkien peittäminen ei käytännössä ole mahdollista, sijoittelut joudutaan siis ottamaan huomioon uudessa keittiössä ja pintamateriaalin (lue: levytys vs tasoitus) valinnassa.

Keittiö pohjiin purettuna

Keittiön lattiassa oli päällystettä useamman vuoden kerrostuma. Ylhäältä lähtien päällä oli liimattu ysärimuovimatto, sen alla muovimatto juuttipohjalla, joka oli puolestaan liimattu lastulevyyn. Siinä tuntee todella elävänsä, kun repii karvaista mattoa irti lattiasta koko kehonpainollaan. Hauskuus kuitenkin alkoi toden teolla vasta, kun havaittiin, että joku ahkera on nakuttanut lastulevun nauloilla lattiaan parin sentin välein, ja se piti siis jyrsiä sorkkaraudan avulla täysin silpuksi. Taistelu palkittiin vielä yhdellä paloista koostetulla, lattiaan naulatulla muovimatolla ja kahdella kerroksella huopaa. Mielenkiinnosta kerrottakoon, että 1970-luvulla huopanaulat ovat olleet todella ohuita, huonosti kestäviä ja kovia uppoamaan huovan sisään. Ainakin näin yhden asunnon empiirisen (ja hermoja raastavan) tutkimukseni perusteella.

Lopulta huopien alta paljastui alkuperäinen lautalattia, joka valitettavasti ei ollut missään priimakunnossa. Priimakunnolla tarkoitan nyt kestäviä lautoja, jotka pystytään maalaamaan ja niin uusiokäyttämään; lattia oli monin paikoin pehmeä, ja sieltä täältä puuttui pala. Lisäksi keittiön nurkasta myös löytyi puuhellan ajoilta alkuperäinen muuri, jota oli korjailtu oman maun mukaan. Haastetta pintojen tekoon tulee aiheuttamaan myös asunnon rappausta suosinut rakennustapa, sillä seinärappaukset ovat monin paikoin irti. Käytännössä ne on pakko tiputella alas ennen pintojen tekoa, koska viimeistään koolausvaiheessa ne tulevat alas joka tapauksessa.

Mäntykaton alta löytyi alkuperäinen katto, joka olisin kovasti halunnut uusiokäyttää. Valitettavasti vanhan kattolaudoituksen päällä oli suoraan villat, ja koska sähkövedot tarvitsevat koolaukset kattoon, joudumme tekemään uuden katon vanhan päälle. Pintavetoja en halua kattoon luikertelemaan.

Kylppärin purku tapahtui perinteisesti piikkaamalla. Irrotimme ensin kalusteet, sitten kurkkasimme katolle – onneksi. Eteisen välikaton päältä löytyi nimittäin yllärinä hylätty vanha 120 litrainen lämminvesivaraaja, joka on ilmeisesti jossain vaiheessa sanonut sopimuksen irti. Ei varmaan tarvitse erikseen kertoa, että se oli täynnä vettä. Pienten akrobatia- ja voimamiesnumeroiden jälkeen varaaja saatiin alas katolta hallitusti, ilman visiittiä alakerran naapurin puolelle.

Kylppärin pintoja piikattuna

Laattojen poiston jälkeen piikattiin pois vielä lattian betonikakku ja raudoitukset, ja vastaan tuli miellyttävä yllätys: lattian välissä oli muovimatto eristeenä. Lattian kunto oli nimittäin ahkerasta silikonin käytöstä huolimatta todella arveluttava, ja pelkäsimme etukäteen pohjan puurakenteiden kuntoa. Muovimatto oli kuitenkin toiminut hyvänä eristeenä, ja pohjarakenteet olivat täysin kuivat ja hyvässä kunnossa. Iso hurraa! Kuten keittiössä, myös kylppärin seinärappaukset olivat tiensä päässä ja ne tiputeltiin kaikki alas. Kylppärin seinät rakennetaan joka tapauksessa kipsilevyistä jo palokatkojen vuoksi, joten alkutekijöihin purkaminen oli no-brainer.

Tuntui, että keittiön ja kylppärin purun jälkeen pahin oli ohi, joten päätimme “samalla vaivalla” nakutella esiin olohuoneesta yhden tiiliseinän rappausten alta. Avaan seuraavassa postauksessa, mitä samalla vaivalla tehdyt pikku lisäilyt remppaan oikeasti käytännössä tarkoittavat.

Lähtötilanne ennen remonttia

Follow my blog with Bloglovin

Oli selvää heti piskuisen asunnon löytäessämme, että siinä on valtava potentiaali. Vanhat rakennukset ovat vahvoja mielipiteen jakajia, itse kuulun ihastelijoihin. Vaikka remontointi on monesti työläämpää kuin betonielementtitalossa, lopputuloksesta tulee huomattavasti uniikimpi. Vanhojen rakennusten alkuperäiset pinnat ovat monesti niin hyvässä kunnossa, että niitä voi uusiokäyttää. Heti kun vaan saa ne kuorittua kaikkien vuosikerrostumien alta esiin.

Ihastuimme vanhan talon henkeen, huonekorkeuteen, valtaviin ikkunoihin leveillä syvennöksillä ja harvinaisen toimivaan pohjaan. Asunnossa oli myös kaunis alkuperäinen kakluuni. Valitettavasti aiemmat remontoijat eivät olleet kohdelleet asuntoa hyvin, sillä monet peräkkäiset pikaremontit oli toteutettu “missä aita on matalin, kenties jopa jo kaatunut” -periaatteella. Asunto oli lähtötilanteessa sen verran huonossa kunnossa, että päätös oli helppo: mitään ei tarvitse säästää.

Asunnon seinät oli levytetty laminaattia muistuttavalla kovalevyllä, joka repsotti monin paikoin. Lattiaan oli liimattu 90-luvun safarifiilistä henkivä muovimatto, ja loput pinnat oli kuorrutettu lakatulla mäntypaneelilla. Kaikki oli kukertavaa, kellertävää ja likaisen väristä.

Näkymä olohuoneesta keittiöön
Olohuone eteiseltä päin, keittiön ovi vasemmalla.

Kuva näyttää vääristyneeltä, mutta todellisuudessa takaseinä on reilusti vino. Asunnon päätyseinä on rakennettu kokonaisuudessaan vinoksi, minkä ennakoin aiheuttavan listoittajalle vielä paljon harmaita hiuksia.

Asunnon lämmitysmuotona on suora sähkö sekä alkuperäinen, edelleen toimiva kakluuni. Sähköpatterit olivat tiensä päässä, ja ne päätettiin vaihtaa esteettisten syiden lisäksi myös jo ihan turvallisuuden ja mielenrauhan takia. Kakluuni oli onneksi hyväkuntoinen, paitsi tuntemattomasta syystä joku on päättänyt muurata sen eteen tiilistä ison kökkäreen ja maalailla yläosan likaisen valkoiseksi.

Asunnon alkuperäinen kakluuni ja siihen myöhemmin muurattu lisäosa

Kakluuniin emme uskalla koskea itse, vaan sitä katsomaan tilattiin taloyhtiön oma kakluuniasiantuntija. Toiveena on, että eteen rakennetulle möhkäleelle olisi jotain tehtävissä. Jos kokonaan poistaminen ei onnistu (emme halua riskeerata kakluunin vaurioitumista), toivottavasti sitä pystytään edes pienentämään.

Näkymä olohuoneesta eteiseen

Kuvassa näkyy myös yksi asunnon suurimmista murheenkryyneistä: viattoman näköisesti seinässä roikkuva vesiputki. Joku edellisistä remontoijista on leikkinyt oman elämänsä putkimiestä ja vetänyt asuntoon putkituksia oman mielensä mukaan. Kuvassa oven yläpuolella näkyvä tumma liaani on lämminvesiputki, jolla on viety kylpyhuoneen varaajalta keittiöön lämmin vesi. On varmaan sanomattakin selvää, että putkituksiin täytyy löytää joku hieman *köh* virallisempi ja diskriitimpi tapa.

Putkihauskuus ei suinkaan lopu siihen. Kylppäri on tiensä päässä paitsi pintojen osalta, myös jännittävien putki- ja sähköratkaisujen, jotka sinkoilevat pitkien seiniä ja kattoa mielipuolisesti sojottaen ja roikkuen eri suuntiin.

Kylpyhuoneen kalustejärjestys on myös epäkäytännöllinen ja tilaa vievä. Muutamme remontissa kalusteiden sijoittelua, ja toivottavasti saamme mahdutettua huoneeseen myös pyykkikoneen. Tavoitteena on lisäksi siirtää nurkkaan koteloitu putki uuden väliseinän sisään tilaa viemästä. Varaaja siirtyy seinältä kylpyhuoneen katolle viemästä tilaa muutenkin pienestä huoneesta.

Kylppärin lattialla näkyy remppareiskan rakkaus silikoniin. Epäilemme, että käytössä ei ole ollut minkäänlaista suutinta, vaan remppaaja on vapaamielisesti puristellut silikonia suoraan pötköstä kohteeseen ja valellut sitä pinnoille taiteellisesti vapain käsin. Kylppärin lattiaa ja seiniä oli paikkailtu silikonipatenteilla, sama trendi jatkui keittiössä. Kaikki pinnat on siis purettava jo rakenteiden kunnon varmistamiseksi ja tarvittavien vesieristysten lisäämiseksi.

Keittiö jatkaa systemaattisesti samalla kellertävällä linjalla muun asunnon kanssa. Käytännöllisyys on kaukana asetelmasta, nykyaikaisuudesta puhumattakaan. Lisäksi keittiö kätkee taakseen samat ongelmat sähköjen ja putkien kanssa, ja se on pakko purkaa jo asunnon käyttökelpoisuuden varmistamiseksi.

Kuvassa näkyy myös nykyinen parviratkaisu, joka on sijoitettu käytännöllisesti kulkureitille keittiöön. Jotta parvelle on saatu riittävästi tilaa, se on rakennettu osittain oviaukon päälle, laskien aukon korkeuden 180 senttiin. Se on rakennettu remontoijan suosikkimateriaalista, lakatusta männystä, joka on muiden pintojen mukaisesti kellastunut ikääntyessään entisestään. Parvi pienentää keittiön postimerkin kokoiseksi, ja se puretaan pois. Parvi on ajatuksena hyvä tämän kokoisessa asunnossa, mutta meillä on hieman toisenlainen idea sen toteuttamiseksi.

Haluan muistaa tämän kirkasotsaisen hetken, kun kaikki oli vielä edessä ja mahdollista, ja olimme innoissamme ryhtymässä projektiin. Seuraavaksi tulossa: mitä purku paljastaa…