Millainen keittiö meille tulee

Ennen oikean keittiön kasausta haluan vilauttaa jo inspiraatiokuvien kautta tulevan keittiön ulkonäköä. Kuten suomalaisesta keittiöstä keskimäärin, myös tästä piti alunperin tulla valkoinen, mutta toisin kävi. Kävimme läpi keittiöitä monelta eri toimittajalta ja ideoimme erilaisia pohjaratkaisuja kaiken olennaisen sisällyttämiseksi huoneeseen. Valkoisia keittiöitä pyöriteltiin suuntaan ja toiseen, mutta mikään ei tuntunut osuvan täysin kohdalleen. Kaikissa muodoissaan valkoinen kokonaisuus tuntui jo nähdyltä ja liian tavalliselta luonteikkaaseen asuntoon.

Ensimmäisen kuvan tumma sävy ja erityisesti taustaseinä viehättää, samoin hieman erilaisempi valaisinratkaisu. Täystumma seinä olisi kuitenkin ollut pieneen huoneeseen liikaa, vaikka olisikin mukavasti korostanut kaappien vaaleutta. Valaisinratkaisusta sen sijaan on tulossa osa käyttöön, samoin väripaletista mutta hieman toisella tapaa.

Jos keittiö olisi ollut mahdollista toteuttaa pelkin alakaapein, valkoinen olisi näyttänyt hyvältä ja raikkaalta. Pyörittelimme alakaapitonta vaihtoehtoa, mutta silloin keittiössä ei olisi ollut yhtään säilytystilaa. Valkoinen keittiö yläkaapeilla tuntui siltä, että suunnittelemme keittiötä 2000-luvun alkupuolelta. Alakaappien tilaa ei ollut mahdollista kasvattaa, koska niihin oli tulossa tilaa viemään jo astianpesukone, jätevaunu, uuni ja jääkaappipakastin. Päätimme siis vaihtaa väriä.

Halusimme keittiöstä kylpyhuoneen tavoin neutraalin ja ajattoman, joten valkoinen oli tuntunut itsestään selvältä valinnalta. Kokeilimme vitsillä vaihtaa suunnitteluohjelmassa kaapit mustiksi, ja yllätyimme: tulos näytti törkeän hyvältä. Mustaksi vaihtamalla keittiöstä tuli freesi ja moderni, täydellinen vastapari vanhaan taloon. Järkisyyt huusivat edelleen takaraivossa: ovien pyyhkimisestä ei tule koskaan loppua! Keittiö näyttää 10 vuoden jälkeen 2010-luvun lopun tuotokselta! Joudumme satsaamaan kodinkoneisiin suunniteltua enemmän! Miksi näin? Valkoiset koneet mustaan keittiöön ei vaan kertakaikkiaan ole vaihtoehto.

Kuva: lastdaysofspring.com

Mitä enemmän mallailimme mustaa keittiötä, sitä loogisemmalta ratkaisulta se alkoi tuntua. Vaikka asunto on vanha, pidämme aikakauden tyylistä ja haluamme korostaa siihen liittyviä asioita, tuntui siltä, että keittiö saa olla reilusti moderni. Emme halua asua museossa, ja haluamme keittiöltä nykyaikaisuutta niin käytettävyyden kuin koneiden muodossa.

Jotta välttyisimme keittiön muuttumiselta täydeksi luolaksi, päätimme pitää seinät vaaleina ja valita lisäksi vaalean puutason mustien ovien pariksi. Puu tuo tilaan lämpöä ja pehmeyttä mustien elementtien rinnalle. Myös kaappien rungot ovat valkoiset, ja ne naamioidaan tarpeellisin osin mustilla peitelevyillä. Näin säilytämme option myöhemmälle värin vaihtamiselle helposti ovien kautta, jos musta alkaa syystä tai toisesta myöhemmin kaduttaa. Sama vaaleus tulee toistumaan välitilassa, mutta materiaali on vielä auki. Vahvimmilla on tällä hetkellä joko vaalea matala laatoitus tai tason värinen levy.

Allas, hana ja koneet hankittiin lopulta kaikki mustana, ripauksella rosteria, yhtenäisen ilmeen säilyttämiseksi. Astianpesukone integroidaan, mutta muut koneet jäävät näkyville. Erityisen tyytyväinen olen toistaiseksi mikroratkaisuun – meille ei tule erillistä mikroa, vaan yhdistelmäuuni, joka hoitaa sekä mikron että uunin tehtävät. Olen tähän saakka ollut hieman skeptinen monitoimilaitteiden suhteen, sillä yleensä ne tekevät vain monta asiaa huonosti. Tilanpuutteen vuoksi päätimme antaa yhdistelmälle mahdollisuuden.

Kuvat: Netrauta, Gigantti, Tapwell

Alkuperäisenä toiveena meillä oli Tapwellin kuparinen EVO184 -hana, mutta budjettisyistä päädyimme mustaan RIN184 -malliin, kun löysimme sellaisen reilusta alennuksesta. Ehkä seuraavassa kohteessa tämäkin toive täyttyy, tällä hetkellä musta vaikuttaa kyllä myös erittäin hyvältä vaihtoehdolta.

Seuraavaksi: juuri saamani tiedon mukaan rakennelma olohuoneen kaakeliuunin edestä on saatu purettua, joten pääsemme piakkoin hiomaan lattiat kuntoon. Tämän jälkeen seinät saavat pintaansa lopullisen värin, ja sitten ollaankin jo asentamassa keittiötä.

Tasoitusmaratonin jälkeen

Uskallanko sanoa ääneen… Tasoitusten kanssa lähestytään valmista. Remontin kivuliain, pitkäveteisin ja hermoja kuormittavin vaihe alkaa viimein olla takana. Blogissa on ollut hiljaista, sillä juuri mitään raportoitavaa ei ole ollut. Olemme käyttäneet tämän ajan seinien uudelleen rappaamiseen, tasoitukseen ja loputtomaan hiontaan.

Lähes kaikki asunnon seinät oli päällystetty alkuperäisillä rappauksilla, joista osa oli vuosikymmenten aikana irronnut taustastaan. Koputtelimme seinät läpi, ja naputtelimme kaikki kopo-kohdat alas. Niitä oli paljon. Vaikka niitä olisi kuinka paljon, tiedän nyt että kannattaa kerralla naputella alas KAIKKI irtonainen, eikä yrittää säästää pintaa kun operaatio näyttää paisuvan koporappauksen ulottuessa yhä pidemmälle. Sen nimittäin joutuu ottamaan alas joka tapauksessa, ja selviää huomattavasti vähemmän pahalla mielellä, kun tämän tekee heti eikä vasta muutaman rappauskerran jälkeen. Just sayin’.

Alas tiputellut rappauskohdat rappasimme uusiksi muurarin suosittelemalla karkeammalla KS 50/50 seoksella, jolla pystyy tekemään nopeita täyttöjä. Nopeus on toki suhteellinen käsite, kun tekijöillä ei ole aikaisempaa rappaamismenneisyyttä. Tekemällä oppii, virheistä erityisesti ja näiden viikkojen jälkeen voisin jo melkein uskaltaa sanoa, että nyt ollaan jo hajulla siitä, mistä rappaamisessa on oikeastaan kysymys.

Ilahduttavia asioita ovat myös ammattilaisten knoppitiedot jälkikäteen , kun hermoista on luovuttu jo aikaa sitten. Hioimme esimerkiksi karkeaa rappauspintaa ensin paperilla, vain todetaksemme sen olevan lähes yhtä tehokasta kuin seinään puhaltaminen. Suosituksesta ostimme hiomakiven seinän hinkkaamiseen, josta on kasvanut näiden viikkojen aikana ehdoton inhokkityökaluni. Eilen, viimeistellessämme pintatasoituksia, kuulimme maagisesta rautatyökalusta, jolla saa rouhittua karkean ja kovan pinnan kädenkäänteessä. Ehkä ensi projektissa sitten.

Kun roilot ja kopot oli saatu täytettyä, pääsimme pintojen ylitasoituksen kimppuun. Tasoitukseen valittiin Weberin LR+ suosituksesta, erityisesti arvostin kommenttia “helppo hionta”. Ylitasoituksella oli lopulta valtava vaikutus, sillä vaalea laasti muutti tumman luolan ja samalla mielialan sävyn takaisin vaaleaan. Tuli fiilis, että harppasimme valtavasti eteenpäin remonttikuopasta kohti valmista asuntoa. Ajattelimme pitkästä aikaa jälleen, että ehkä tästä voi sittenkin tulla hyvä.

Ikkunasyvennykseen levitimme testimielessä märkätilaan tarkoitetun laastin. Ikkunoiden reunat ovat pahamaineisia paikkoja laastin pitävyyden kannalta, ja edelliset kerrokset olivat irtoilleet tehokkaasti. Rapsuttelimme ylimääräiset irti, ja levitimme tilalle samaa kamaa mitä kylpyhuoneeseen ja keittiön vesipisteen kohdalle laitettiin. Nähtäväksi jää, pitääkö tämäkään tasoite kosteassa ja lämpötilavaihteiluille alttiissa paikassa, mutta paremmat todennäköisyydet arpoisin tälle kuin perusseinätasoitteelle.

Viimeiset päivät olemme tehneet viimeisiä korjailuja tasoitukseen, buukkailleet ammattilaisia tekemään töitä joihin emme aio itse koskea ja suunnitelleet seuraavia työvaiheita. Viikonlopun ohjelmassa on kylpyhuoneen seinien rakennus, jotta lattia päästään valamaan toivottavasti jo ensi viikolla. Lisäksi tulossa on pohjamaali seiniin (jee!) ja jälkikäteen muuratun kökön purkamisoperaatio kakluunin edestä (tuplajee!). Sormet ristissä odotellaan, onko kökkö muurattu vain koristetarkoituksessa, vai onko sillä haluttu peitellä esimerkiksi hajonneita laattoja.

Viimeisen purkuvaiheen jälkeen päästäänkin yhteen eniten odottamistani vaiheista: lattian hiontaan. En malta odottaa, että näen lopputuloksen.

Loppuun vielä vinkki: jos haluat seurata kuulumisia reaaliajassa, kannattaa käydä tsekkaamassa instagramin puolella. Päivitän profiiliin @impossible.site päivittäin uusimmat vaiheet.

Kylpyhuoneen laatat

Kuvituksena inspiraatiokuvia Pinterestistä, alkuperäinen lähde kuvatekstissä.

Kuten aiemmista kuvista on selvinnyt, kylppärimme kokee parhaillaan uudelleensyntymäänsä. Pohjatyöt alkavat olla hyvällä mallilla (lue: kuoppa on täytetty ja enää yksi seinä puuttuu). Omalta kannaltani kiinnostavin asia kylppäriremontissa on tietysti pintamateriaalien valinta. Olen käynyt jo jonkin aikaa läpi eri laattamalleja tulevaa taloprojektia ajatellen, mutta laattasuunnitelmiini tuli curve ball pikkukylppärin muodossa. Pikkuruiseen ja pimeään koppiin en voinut missään nimessä ajatella samoja modernin puutalon valoisiin ja avariin huoneisiin kaavailemiani laattoja, joten etsintä käynnistyi uudelta kantilta. Vanhan talon fiilikseen sopivuuden lisäksi valittavien laattojen tuli olla ajattomat, mieluusti vaaleat ja lisäksi moneen makuun sopivat. Asunto on mahdollisesti menossa jossain vaiheessa vuokralle, jolloin neutraalius on yleensä valttia.

Selasin kuumeisesti Pinterestistä erilaisia valkoisia laattoja ja ladontatyylejä, mutta subway-ladonta ja iso valkoinen laatta tuntuivat tunkkaisilta ja jo nähdyiltä. Vaikka subway-ladonta pysyy trendinä vuosikymmenestä toiseen, on sitä viime vuosina nähty taas hetkeksi riittämiin omaan makuuni. Tykkään enemmän tällä hetkellä trendikkäästä pystyladonnasta, mutten ollut varma sen sopivuudesta kohteeseen. Lisäksi uhkana on sama mikä kaikissa “trendiladonnoissa”; alkaako kylppäri viestiä 5 vuoden päästä 2020 koronakeväästä? Tämä ei välttämättä ole se aika, jonka erityisesti haluan muistaa kylppäriä katsoessani.

Ensimmäinen silmää aidosti miellyttävä ja sopivan ajattomalta tuntunut laatta oli 5×5 mosaiikki. Koska kohde on kompakti, pieni laatta tuntuu tilaan sopivammalta kuin suuret tai varsinkaan kuviolliset laatat. Pidän mosaiikista erityisesti isoina pintoina, mielellään saumattomasti lattiasta kattoon jatkuvana. Tämän hetken murrettujen sävyjen trendi miellyttää myös, mutta pelkään kopperon muuttuvan tunkkaiseksi ja kyllästyväni värimaailmaan parin vuoden jälkeen.

Varmaan valkoiseen tuo mielenkiintoa näissä kuvissa tumma saumaväri. Yksi tähän tyyliin kauneimmin toteutetuista kylpyhuoneista on Coco Sweet Dreams -blogin Hennan upea tila, joka on myös eräs inspiraationi lähteistä. Pidän todella paljon myös ensimmäisen kuvan valkoisesta saumauksesta, mutta pelkään värin kellastuvan ennen aikojaan. Tumma sauma taas näyttää todella freesiltä ainakin Hennan tapaan isona pintana toteutettuna.

Valkoiset laatat odottelevat jo autotallissa kantajiaan ja seinään hyppäämistä. Niiden kanssa kävi tuuri ja tori.fistä löytyi passelin kokoinen satsi sopuhintaan. Tummat sauma-aineet täytyy käydä vielä hakemassa, onhan tässä “onneksi” aikaa.

Kylppärin työlista ennen laatoitusta

– vielä muutama roilo suihkulle ja sen jälkeen rappaus
– lattialämmityksen asennus (aah)
– valu
– vesieristys

Ja tietysti eteisen seinän rakennus, joka on samalla yksi kylpyhuoneen seinistä. Myös tarpeeksi kapea kylppärin ovi on intensiivihaussa, toivotaan että pian lykästää.

Väliseinän eristys Hunton Nativolla

Remontin viivästyminen ja paisuminen liittyi vahvasti meidän ja ainoan seinänaapurin väliseen seinään, joka oli selvästi toivottua huonommassa kunnossa. Hirsirakenteeksi lupailtu väliseinä osoittautuikin läpilahoksi laudaksi, joka oli pakko purkaa pois. Ilman tervettä pohjarakennetta uudelle laattaseinälle kävisi kuin vanhalle: korkkaus ja laatat halki.

Purimme laudat ja säkkikaupalla vanhaa purua pois seinien välistä. Purut olivat onneksi kuivia, joten seinä oli kärsinyt vain suoraan laudoissa kiinni olleen rappauksen kastumisesta. Kylpyhuone oli rakennettu ennen vesieristysaikaa, mikä tarkoitti laattojen kiinnittämistä suoraan seinärappaukseen. Nykyisin onneksi tiedämme paremmin.

Purut pois, ja jäljellä oli enää naapurin seinä sekä muutama pystypuu. Teimme seinään uuden koolaukset ja tukirakenteet. Poistimme myös muutaman laudan katosta, jotta uudet putket päästään vetämään esteettä. Laudat käsiteltiin vielä teknisen isännöitsijän suosituksesta Boracolilla tulevien ongelmien välttämiseksi.

Kylpyhuone ennen Boracol-käsittelyä

Samainen isännöitsijä suositteli meille eristemateriaaliksi Hunton Nativoa, joka oli meille täysin uusi tuttavuus. Tämänkaltaiseen rakennukseen perinteistä mineraalivillaa ei saa laittaa eristeeksi, koska sen myötä rakenteet eivät pääse hengittämään tarkoituksen mukaisella tavalla. Eristemateriaalin tuli olla orgaanista ja ekologista, jotta vältymme tulevilta ongelmilta rakenteissa. Pohdimme Ekovillan ja Huntonin välillä, mutta lopulta Hunton vei voiton erityisesti luvatun äänieristyksen vuoksi. Seinän purun jälkeen naapurista kuului meille kaikki, ja halusimme maksimoida eristyksen ihan molempien osapuolten elämänlaadun takaamiseksi.

Hunton Nativo -paalit odottamassa asennusta

Hunton Nativo on puukuitupohjainen eriste, ja todella tiivistä tavaraa. Annan erityisplussan mukavasta puuhun viittaavasta, hieman paahtoleipämäisestä hajusta, jonka eriste toi asuntoon. Toki vaikutusta saattoi olla myös Boracol-käsitellyn seinän piiloon saamisella.

Hunton Nativon asennus sujui ihan mukavasti, vaikka seinä oli vaikeimmasta päästä palojen leikkaamisen kannalta. Materiaalin jämäkkyys vakuutti, ja siitä oli helppo muotoilla paloja erilaisten putkien ja rakojen ympärille ja tilkkeeksi. Aloitimme leikkaamalla Hunton Nativosta ensin isoimmat palat, ja siirryimme sitten pienempien soirojen täyttämiseen. Jatkossa käyttäisin tosin työvälineenä jotain muuta kuin villaveistä, jolla olimme projektiin aseistautuneet.

Vanha naapuriin vievä oviaukko tukittuna Huntonilla
Hanakulmien sovittelu Huntoniin

Lähes kaikki tekniikka tuli naapurin välisen seinän sisään, joten muotoiltavaa ja väisteltävää riitti. Tiiliseinään tulee roiloon ainoastaan suihku ja pyykkikone, muut sijoitettiin mahdollisuuksien mukaan kevyempiin seiniin.

Lopuksi vanerin kiinnitys allaskaappia varten

Eristeasennuksen lisäksi tehtiin samalla tuennat myös tulevaa allaskalustetta varten, jottemme törmää myöhemmin kiinnitysongelmiin.

Valmis Hunton Nativo -seinä

Kuten arvata saattaa, äänieristyksen parantuminen huterasta yhdenkertaisesta lautaseinästä on suorastaan maagisen tuntuinen. Parannusta olisi varmasti tullut millä tahansa materiaalilla huomattavasti, aika näyttää kuinka tyytyväisiä olemme Huntoniin normaalissa elämässä.

Seuraavaksi edessä: 11 reiän Gyproc-levyn asennus. En malta odottaa.

Vanhan lautalattian käsittely, osa 1.

Lattian kohtalosta on käyty monipuolisia keskusteluja läpi prosessin. Keskustelu alkoi optimistisissa merkeissä (“voi kunpa alta löytyisi vanha lautalattia”), eteni vähemmän positiivisissa merkeissä (“kukaan ei halua kotiinsa näin karmeakuntoista lattiaa”) ja junnaa tällä hetkellä kypsän kehittelyn vaiheessa (“mut ku mä haluuuuun”).

Alkuperäinen toive toteutui siis hienosti, kaiken kerrostuman alta löytyi alkuperäinen lauta. Sen esiin kaivamiseksi revimme lattiasta irti 2 x muovimaton, lastulevyn, vielä yhden maton sekä sen alle pikkiriikkisillä nauloilla tiuhaan hakatut huopa tms. kerrokset, jotka olivat paikoitellen oletettavasti jonkin tyyppisten vesivahinkojen seurauksena jämähtäneet lautaan kiinni ikuisiksi ajoiksi.

HURRAA, lautalattia! Ja jotain jännää töhnää pinnassa.

Tavoitteena on pelastaa vanha lattia käyttökelpoiseksi maalin avulla, sillä pidän laminaattia tai vastaavia muita nykyaikaisia lattiamateriaaleja vanhan asunnon henkeen sopimattomina. Maalausta varten lattiapinnan täytyy olla täysin puhdas, joten kaikki ylimääräinen materia on poistettava pinnasta ennen maalausta.

Kaivauksissa paljastunut “jännä töhnä” vaikuttaa empiiristen tutkimusten perusteella olevan kipsitasoitetta, jolla joka suuntaan epätasaisia lankkuja on pyritty tasaamaan ennen maton asennusta. Töhnällä on täytetty myös lautojen välissä olevia megalomaanisia rakoja, joiden hienous jakaa remonttiosapuolten mielipiteitä. Löysin onneksi internetin syövereistä juttuja ihmisistä, jotka erikseen kaivertavat uusiin lattioihinsa näkyviä rakoja. Tätä voidaan siis pitää vielä täysin järkeenkäypänä lähtötilanteena.

Hyvä uutinen: lattiaan levitelty kipsitasoite on paikoitellen käytännössä irti, ja lähtee laudoista metallilastalla tönäämällä.

Huono uutinen: tasoite on lautojen keskiosissa kiinni kuin synti, ja lähtee jos lähtee irti partikkeli kerrallaan.

Kovat keinot käyttöön. Päräytän nauhahiomakoneella lautojen yli, vaikka vanhan lattian kauniin kulutuspinnan tärveleminen ärsyttää. Tulos: tukkeutunut nauha. Tasoitetta on aikanaan levitetty mukavan ronskilla kädellä, ja se tuntuu tukkivan lähes nauhan kuin nauhan. Pikkukone on siis käytännössä hyödytön, ja rapsuttelumetodilla puhdistettu lattia saavutetaan arviolta vuonna 2045.

Seuraavaksi menossa testiin

a. kastelu
Useat lähteet suosittelevat kipsitasoitteen kastelua vedellä, jonka jälkeen tasoitteen pitäisi irrota mukavasti lastalla tönäämällä. Kuulostaa kokeilun arvoiselta.

b. hemmetin iso hiontakone
Jos kastelusta huolimatta tahna pysyy kiinni kuin tauti ja helppo tönääminen jää haavekuvaksi, vuokraan isoimman hiontahärvelin mitä löydän ja vedän sileäksi koko pinnan.

Luvassa siis tapahtumarikas pääsiäinen.

Putkia putkia

Ikuisesti kestävän tasoitusurakan rinnalla on tapahtunut ilahduttavia asioita. Seiniin on ilmestynyt sinne tänne kiemurtelevia putkia monipuolisilla värikoodauksilla. Tämä tarkoittaa viikonloppuihin painottuville urakkarupeamille positiivista nytkähdystä eteenpäin: pääsemme viimein levyttämään keittiön seinän!

Keittiöön on nyt vedetty uudet vesi-, viemäri- ja sähköputket. Sähköputkien vedon yhteydessä määriteltiin paikat pistorasioille, valokatkaisijoille ja lamppujen kattopaikoille. Ensimmäinen kouriintuntuva fiilis siitä, miltä lopullinen kämppä alkaa näyttää. Eikä hetkeäkään liian aikaisin.

Sekä sähkö- että vesijohdot päätettiin tuoda keittiöön yläkautta, koska seinään oli jo valmiiksi kairattu tiilen kokoinen reikä. Putket saadaan sujautettua yläviennin kautta seinän ja katon sisään, ja vältymme jatkossa pitkin seiniä vedetyiltä liaaneilta.

Sähkökaapin paikkaa mietittiin pitkään ja hartaasti, koska en olisi millään halunnut kyseistä sisustusesinettä koristamaan kaunista tiiliseinää. Vaihtoehtoista sijoituspaikkaa mietittiin sekä eteisen seinään että keittiöön. Eteiseen sijoitettaessa kaappi olisi vienyt ainoan mahdollisen naulakon paikan, joten se ei lopulta ollut mahdollinen vaihtoehto. Keittiöön sijoitettuna taas johtojen veto olisi hankaloitunut huomattavasti. Olen siis saamassa koteloidun kukkasen tiiliseinääni. Asiat perspektiiviin laitettaessa tärkeintä kuitenkin on, että asuntoon saadaan nykyaikainen sähkö kodinkoneiden vuoksi. Mieluummin otan toimivan tiskarin, vaikka sitten teknisin detaljein kuorrutettuna.

Kylppärin putkitus on vielä hieman kesken, koska jollain oli neuroosi pesukoneen sijoittelutavasta sekä mahdollisesta kuivausrummusta. Sisustustoiveet aiheuttivat ongelman vesi- ja viemäriliitännän sijoittelussa, ja näyttää uhkaavasti siltä, ettemme pääse vieläkään levyttämään kylppäriä umpeen. Jotain edistystä tässäkin huoneessa jo onneksi on, enää loppuhuipennusta odotellessa.

Onneksi taloyhtiössä on yhteinen pesu- ja pyykkitupa, jos kylpyhuone ei koskaan valmistukaan.

Keittiösuunnitelma

Tällä hetkellä remppa pyörii vahvasti tasoituksen ja hionnan ympärillä, kun pyrimme tarmokkaasti hiljalleen kohti suoria ja reiättömiä seiniä. Rappauksessa ei ole juuri raportoitavaa, paitsi että se vie aikaa kaiken kuivumisen vuoksi, ja koettelee sen myötä kärsimättömien remppaajien hermoja.

Koska korona on heittänyt kapuloita rattaisiin, käytimme perjantain reissatessa erinäisten kamojen perässä, jotta saamme turvattua projektin etenemisen myös mahdollisten sulkujen aikana. Nyt meillä nököttää keskellä minikämppää yksi keittiötoimitus valmiina laatikoissaan, ja autotallissa kasa keittiökoneita odottamassa asennusta.

Koska tilanteessa sinällään ei ole juuri nyt raportoitavaa, ajattelin vilauttaa teille tulevan keittiön suunnitelmaa. Keittiö sijoitetaan samalla kohdalle kuin aiempikin kokonaisuus. Mallailimme sitä ensin kokonaisuudessaan vasemmalle seinälle, mutta tuolloin vaatekaapeille olisi jäänyt huonosti tilaa. Ainoat mahdollisuudet säilytyskalusteille ovat keittiössä, joten tilan maksimoimiseksi keittiö päädyttiin sijoittamaan kuten aiemminkin.

Keittiösuunnitelma mittoineen

Valkoiset keittiökaapit olivat suunnitelmissa jo pelkästään valoisuuden vuoksi, mutta ongelmaksi aiheutui viereen sijoitettavien vaatekaappien väri. Omaan pirtaani ei sopinut millään tapaa kahden eri näköisen ja suurella todennäköisyydellä myös eri sävyisen valkoisen kaapiston sovittaminen vierekkäin. Vaatekaapeista oli tulossa elämää suurempi – ja kalliimpi – kysymys, joten päädyimme käyttämään keittiökaappien väripuolella villin kortin. Kaapistoksi valikoitui Gigantin musta Epoq Trend line puhtaiden linjojen ja miellyttävän musta värisävyn ansiosta. Kaapistoon tulee myös vetimet, sillä epäilen hermojeni naukuvan vielä moneen kertaan kaappeja sormenjäljistä pyyhkiessä. Havainnekuvista poiketen vetimet ovat kaappien tapaan mustat.

Keittiön vasen seinä
Keittiön oikea seinä

Yläkaappeja välttelin viimeiseen saakka, mutta valitettavasti säilytystilan tarve oli tässä kohtaa esteettistä silmää kriittisempi. Yläkaapit sijoitetaan kuitenkin vain toiselle seinälle, allasseinän jäädessä yläosasta avoimeksi. Tyhjälle seinälle sijoitetaan mahdollisesti myöhemmin seinähyllyjä astioiden säilytystä varten, jos tilan tarve näin sanelee.

Vielä on auki, millainen materiaali välitilaan laitetaan, laatoitetaanko se kokonaan vai käytetäänkö esimerkiksi jonkinlaista taustalevyä. Tutkimukset jatkuvat.

Suoraa seinää

Maanantaina alkoi remppaviikko 4, mikä myös turhautumisviikkona tunnetaan. Rempassa aletaan saavuttaa kliimaksia, jossa tuherretaan paljon kaikenlaista aikaavievää, mutta näkyvät tulokset ovat vielä vähissä. Hyvä uutinen on, että lähes kaikki purettavissa oleva on nyt kannettu ulos. Viimeisenä helmenä paikalla odottaa kakluunin eteen rakennettu kökkäre, jota työstämme vasta ilmojen hiukan lämmettyä. Purku tekee kakluunista hetkeksi käyttökelvottoman, emmekä ole valmiita vielä luopumaan asunnon ainoasta lämmitysmuodosta.

Otsikkoon viitaten ja ei niin yllättävästi, vanhassa talossa ei ole yhtään suoraa kohtaa. Bonuksena, seinät eivät ole systemaattisesti vinot johonkin tiettyyn suuntaan, vaan aaltoilevat suuntaan jos toiseenkin kilpaillen vekkulimaan hupailutalon kanssa omituisimman rakennelman palkinnosta. Koolattavia ja levytettäviä seiniä ei onneksi ole montaa, sillä yhden seinän suoristamiseen on mennyt pahimmillaan kokonainen päivä.

Keittiön seinä on viimein suora

Pyrimme pääsääntöisesti rappaamaan kaikki vanhat seinät. Keittiön ja kylpyhuoneen sisäseinät tekevät poikkeuksen putkien vedon vuoksi, muuten suosimme autenttista ja hengittävää tasoitettua pintaa. Koolausten lisäksi työn alla on ollut siis paljon tasoitettavaa.

Seinien pieniin reikiin on vedetty suoraan Weberin pintatasoitetta paikkaamaan kriittisiä kohtia. Näiden kuivuttua seinät on tarkoitus vielä ylitasoittaa. Ilokseni tasoite on todella helposti hiottavaa, säästämme muutaman hikikarpalon.

Ylitasoitusta odottamassa

Pikkuvikojen lisäksi seinissä on myös hiukan isompaa kuoppaa. Näistä kohdista nakuteltiin vanha irtonainen rappaus irti, ja kuopat täytettiin karkeammalla KS 50 50 rappauksella. Kuvassa on tehty ensimmäinen täyttö, toinen tehdään rappauksen kuivuttua. Kuoppa oli niin syvä, että sitä ei pystytty täyttämään yhdellä täytöllä. Toivottavasti kaksi kerrosta ja ylitasoitus riittävät.

Täytimme samalla myös seiniin tehtyjä roiloja. Osa valmiista roiloista pystytään hyödyntämään sähköjen vetoon, mutta osa oli tehty niin omituisiin kohtiin keskelle seinää, että päätimme rapata ne umpeen.

Tämä on omasta mielestäni yksi pitkäveteisimmistä vaiheista, kun joudutaan nykertämään pikkuasioita, eikä tule vielä mitään valmista. Hyvät pohjatyöt ovat silti todella tärkeät lopputuloksen kannalta, ja siksi niihin jaksaa käyttää aikaa. Pintojen viimeistely on huomattavasti helpompaa, kun näissä vaiheissa ei ole oikaistu.

Blogi päivittyy hetken verkkaisemmin, kun tasoitamme ja hiomme. Ensi viikolla rytisee kunnolla, kun päästään toivottavasti asentamaan keittiötä! Jos kaipaat reaaliaikaisia tunnelmia, ota blogi seurantaan myös instassa. Päivitän instaan kuulumisia blogia useammin, stories -puolella myös autenttista remppamenoa.

Onnea viemäriputkista

En olisi koskaan uskonut, että voisin suhtautua viemäriputkiin tällaisella kiintymyksellä. Asunnon epämääräinen kuoppa, jonka sisältö on tähän mennessä ollut lähinnä toiveikkaan ajatuksen tasolla, näyttää viimein ensimmäisiä merkkejään tulevaisuudestaan modernina kylpyhuoneena.

Haluan antaa neuvon näin yhden kylpyhuoneen empiirisen tutkimuksen perusteella: palkkaa oikeasti ammattitaitoinen putkimies. Pääsin seuraamaan aitiopaikalta putkarin työskentelyä kohteessa, kun putkien asettelua mietittiin suorastaan taiteilijan asenteella. Putkien oikea asento ei ole itsestäänselvyys, ja erityisesti tämänkaltaisessa kohteessa osaaminen on kultaakin kalliimpaa. Asettelulla on merkitystä, jos esimerkiksi haluaa, että pöntön sisältö valuu jonnekin. Ja se että se jonnekin ei ole lattiakaivo tai vastaava kohde.

Perunalaatuiset kuvat, joihin tekisi mieli piirtää sydämiä ja punaisia huutomerkkejä. Putkia!

Kuten asunnossa on käynyt moneen kertaan ilmi, vanhassa rakennuksessa on omia erikoisuuksiaan. Kylpyhuoneen pohjalla olevat paksut hirret aiheuttivat paljon haasteita putkien asetteluun. Putkia aseteltiin tuntikaupalla eri asentoihin, eri kulmiin ja eri palasista koottuihin kokonaisuuksiin, jotta mahdottomat vaatimukseni saatiin lopulta täytettyä. Putkaristamme löytyi päivän aikana myös melkoinen puuseppä, kun hirsirakenteita kolottiin putkille sopiviksi menoreiteiksi ja tuiksi. Rakenteet toki tuetaan koloamisen jälkeen asianmukaisella tavalla, jotta vältytään myöhemmiltä ongelmilta.

Vaatimuslistalla kylppäriin
– suihku vasempaan takakulmaan (lattiakaivo 1)
– pyykkikone oikeaan takakulmaan (tuuletusputki pois nurkasta seinän sisään)
– allaskaappi oikealle seinälle (lattiakaivo 2)
– pytty vasempaan etukulmaan (viemäriputki)
– lisäksi mahduttava ovi

Kriteerit täyttävä kylpyhuone

Asia josta en ollut valmis tinkimään, oli pyykkikone. Keittiössä on myös tilahaasteita, joten pyykkikone ei mahdu sinnekään(ainakaan jos henkilö ei ole valmis tinkimään astianpesukoneesta). Putkari pyöritteli ensin silmiään, sitten kylppärin pohjaa. Vielä pientä ekstrahaastetta toi vaatimukseni, että kone olisi sivusta eikä päältä täytettävä. Koska asunnossa on rajalliset tilat ja näen jo mielessäni, kuinka pyykinkuivaustelineet valtaavat kaiken avoimen tilan, haluan kylpyhuoneeseen option myös kuivausrummulle.

9 tuntia myöhemmin, toiveeni on täytetty.

Mitä olen oppinut elämässä? Asiat ovat usein mahdollisia, vaikka vaikuttaisivat ensin mahdottomilta.

Roadblock!

Tulihan se sieltä eteen, tämän remontin odottamattomat lisähommat. Edellisessä postauksessa jo vihjaisin, että kylppärin rappauksen alta paljastuneessa seinässä on jotain pahaenteistä mätää. Ja sitähän se nimenomaan oli.

Vaikuttaa siltä, että joskus ammoisina aikoina, kun vedeneristys ei ollut vielä edes pilke kylppärikasaajien silmäkulmassa, laatat oli kiinnitetty vaihtelevalla laadulla suoraan rappaukseen. Ja lopputuloksen takana olevassa puuseinässä voi nykyihminen jo lähes arvata: se on kastunut, kuivunut ja nykyisin laho. Seinän tila varmistui, kun yritimme sisukkaasti ruuvata vanhoja lautoja runkopuihin kiinni. Mikään ei pidä.

Hommaa hankaloitti seinän sijainti asuntojen välillä. Emme voineet omin luvin mennä purkamaan taloyhtiön rakenteita, varsinkin kun seinän takana sijaitsee naapurin meille tuntemattomalla taktiikalla rakennettu kylpyhuone. Käynnistin jo aika monetta kertaa remonttiaikaisen suosikkini: puhelin- ja sähköpostirumban. Taktiikka on onneksi jo hyvin selvillä: taloyhtiön remppamies, joka vastaa puhelimeen kuin unelma. Remppaäijä saapuu paikalle, toteaa että laho on, pyytää ottamaan yhteyttä taloyhtiön hallituksen puheenjohtajaan. Sähköposti puheenjohtajalle. Lisäselvitysviesti samaan osoitteeseen. Puhelu. Sähköposti. Vastaus, tekninen isännöitsijä on kontaktoitu ja haluaa käydä paikalla. Kalenteritetris, saamme ajan sovittua. Tekninen isännöitsijä saapuu paikalle ennätysajassa, jo seuraavana päivänä. Jotain hyötyä koronasta ja sen myötä molempien osapuolien tyhjentyneestä kalenterista.

Seinä on täynnä nauloja rappauksen ylläpitämiseksi

Tekninen isännöitsijä toteaa saman minkä olemme jo havainneet: seinä on laho. Saamme myös lisätuomion: laudat on pakko purkaa. Omat suunnitelmamme lautojen ja eristepurujen poistamisesta, vanhan rungon tukemisesta ja uusien eristeiden asentamisesta saavat ilokseni kannatusta. Toinen hyvä uutinen on, että olemme todistaneet osaamisemme ja saamme suorittaa työn itse, taloyhtiön korvatessa materiaalit. Emme joudu siis odottamaan taloyhtiön ja isännöitsijän vatvontaa sopivan urakoitsijaotannan valinnasta, kilpailutuksesta ja aikataulutuksesta arviolta kuukauden päähän, jos sitä ennen emme ole kaikki lukkiutuneet koteihimme pysyvästi koronaa karkuun. Lupaamme ja vannomme käsitellä naapurin seinää silkkihansikkain, vältellä kaikkia iskuja ja kiinnittää uudet materiaalit vain ruuvaillen. Puramme seinän jo samana iltana.

Jos joku ei tiennyt, vanhoissa taloissa on käytetty eristeenä purua. Sitä on paljon, se pölisee kaikkialle ja kutittaa. Tässä tapauksessa puru oli onneksi kuivaa ja tervettä. En edes halua ajatella, millaista olisi pölläyttää päälleen seinällinen homeista purua. Kaavimme kaiken jätesäkkeihin ja kannamme asunnosta ulos. Alkaa hymyilyttää. Kaiken keskellä on fiilis, että kylppäristä tulee oikeasti hieno. Saamme tämän myötä tehtyä entistä paremmat pohjat, ja myös muutaman sentin lisätilaa, kun koolauksia ei tarvitse tehdä vanhojen lautojen päälle. Heitämme läpyt ja teemme sotasuunnitelman seuraavan päivän rautakauppavisiittiä varten teknisen isännöitsijän antaman listan perusteella.

7 m kakkosnelosta
11 m lautaa
200 mm ruuveja
80 mm ruuveja, paljon
9 neliötä 100 mm haltonia
litra Boracolia

hemmetin kestävät suojavarusteet

Let’s go!