Vanhan lautalattian hiominen

Jollain saattoi olla lievä pakkomielle heti asunnon ostosta lähtien 120-vuotiaasta lautalattiasta, jos sellainen kerrosten alta löytyisi. Mikään pelottelu työmäärästä, lattian käyttökelvottomuudesta, käsittelyn vaikeudesta tai rumasta lopputuloksesta ei auttanut. Kevään ja remontin edetessä tein itseni kanssa päätöksen: pitkänä vappuviikonloppuna lattia hiotaan kuntoon ja piste.

Ennen hionnan loppuhuipennusta olin ehtinyt testata jo muutamaa ei-niin-toimivaa metodia, jonka pohjalta päätimme ottaa kovat keinot käyttöön. Tässä koko saaga, toivottavasti joku saa iloa tai vähintään vertaistukea toimintaansa siihen hetkeen, kun usko meinaa loppua.

Lähtötilanne

Lautalattian lähtötilanne oli varsin tyypillinen. Lattian pinnassa oli reilulla kädellä levitelty kipsitasoitekerros, alla ikiaikaista maalia, mahdollisesti lakalla pinnoitettuna.

Kipsitasoite lähti paikoitellen irti itsestään, ja oli toisissa paikoissa kiinni kuin tauti. Lankut olivat muutamasta paikasta huonossa kunnossa ilmeisesti muinaisen vesivahingon jäljiltä, mutta pääsääntöisesti käyttökelpoisessa tilassa. Ajatuksena on maalata hiottu lattia peittävällä maalilla, joten alta ei edes tarvitsisi paljastua täysin priimaa lautaa. Ylimääräiset kerrokset oli joka tapauksessa saatava pois ennen pintakäsittelyä.

Vaihe 1: Älä tee näin

Lähdin testaamaan lattian hiontaa kevyin ajatuksin ja varustein, Makitan pienen käsikäyttöisen nauhahiomakoneen säestyksellä. Konttasin pitkin lattioita todetakseni eri puolilla saman: nauha ei jaksa syödä pintaa. Nauhoja oli saatavana koneeseen vain karkeuteen 40 saakka, ja pieni kone kuumensi lattiaa nopeasti jämäyttäen kipsin ja erityisesti sen alta paljastuvan maaliseoksen paperiin noin 10 sekunnin aikana. Ei jatkoon.

Seuraavaksi raavin tasoitetta irti lastalla helpottaakseni pienen hiomakoneen työtä. Jokainen remonttia kokeillut varmasti tunnistaa ne palkitsevat hetket, kun saat tönätä lastalla irtonaista materiaalia irti, ja kaikki sujuu kuin tanssi? Ne ovat hienoja hetkiä. Niitä tuli aluksi paljon, kun tasoite räpsähteli irti laudoista. Sitten vastapainoksi tuli niitä, kun löydät itsesi hakkaamasta lastan kulmaa kohteeseen toista tuntia, ja saat lopulta irti muutaman neliösentin kohdan. Helppojen kohtien loputtua lastametodi kävi nopeasti työlääksi, eikä ratkaissut seuraavassa kerroksessa odottavan ruskean taikinan ongelmaa. Ei jatkoon.

Sain kuuman vinkin tutulta, joka on käynyt läpi saman prosessin: hommaa isoin kone jonka löydät. Soitto vuokraamoon, lupasivat vappumielellä vuokralle talon suurimman myllyn, Hummelin, koko pitkäksi viikonlopuksi yhden päivän hinnalla. Koneeseen löytyi nauhakarkeutta aina 16 saakka, winning. Tajusin pyytää samalla toisen masiinan, jolla pääsee lähemmäs reunoja ja ahtaita kulmia, niitä asunnossa riittää. Vuokraus sujui todella helposti ja vaivattomasti, suurin työ oli 80kg koneen kantamisessa hissittömään kakkoskerrokseen.

Vaihe 2: Tarkista ennen vuokrausta, millaista konetta voi käyttää kohteessa

Hummel on saapunut taloon, odotukset ovat korkealla emmekä malta odottaa, että pääsemme työstämään lattiaa toden teolla. Iskemme innoissamme Hummelin kiinni sähköihin ja käynnistämme koneen ihan testimielessä. Valot sammuvat, kone hyytyy. Sulakkeen vaihto isompaan, uusi yritys ja sama lopputulos. Alkaa hikoiluttaa.

Tiedossa on, että asunnossa on muun ohella ikiaikaiset sähköt, joita ei ole vielä ehditty remontoida. Voiko olla, ettei kone jaksa pyöriä? Soitto sähkärille, joka kysyy hiukan väsyneellä äänellä:
– Onko siinä 2.2 kone?
– Juu on.
– Teidän sähköt on sellaiset ettei se jaksa pyöriä siellä, koitan tulla huomenna katsomaan mitä voin tehdä.

Istumme hetken lattialla keräämässä energiaa pienen vastoinkäymisen edessä. Mitä jos Hummel ei jaksa käynnistyä, ja kone on bodattu turhaan 2. kerrokseen? Päätämme testata vielä reunahiomakonetta, jotta pääsemme edes hiukan hiomisen makuun.

En voi suositella kyseistä aparaattia kenellekään tällaiseen tarkoitukseen. Mukaan laitetut 24 -karkeusasteen paperit olivat tukossa ruskeasta maalista HETI, kone nyki villisti joka suuntaan epätasaisista laudoista ja mieli mustui entisestään. Kaksi käyttökelvotonta konetta kerralla, ehkä jonkin sortin ennätys.

Vaihe 3: Tee näin vasta, jos mikään muu ei toimi

Perjantaina meillä oli kämpällä kaksi konetta, joista toinen räiski kaikki sulakkeet käynnistyessään ja toinen veti parissa sekunnissa jumiin maalista. Sähkäri ilmoitti että ehtii vasta illalla katsomaan sähköt. Annammeko yhden päivän valua hukkaan, vai keksitäänkö suunnitelma B?

Seuraa vinkki: näinkin voi tehdä, jos mikään ei toimi, koska lattia on kupera/kovera joka suuntaan, lautojen tasoerot valtavat ja iso timanttilaikkakone (se joka näyttää lattian kiillottajalta) tuntuu mahdottomalta vaihtoehdolta. Käytä tätä, jos paperi vetää tukkoon saman tien ja hermot heti perässä. Toimii myös, jos haluat säästää lautojen kulumia etkä siloittaa koko lattiaa uutta vastaavaksi. Ostimme rälläkkään timanttiterän. Tämä ei jumitu tai tukkiudu ja vie mukanaan kaiken, minkä laitat sen eteen. Varoituksena kuitenkin, että käyttäjän on paras olla kokenut, ettei pintaan tule hieman syvempää abstraktia muotoilua. Jonkinasteisilta jäljiltä ei voi välttyä, ei lattiassa, polvissa, tai käyttäjän selässä ergonomisen työasennon jäljiltä.

Epäilen, että mieheni katui tässä vaiheessa elämässään tekemiään valintoja. Vappupäivänä saattaa pystyä kuvitella mukavampaakin tekemistä, kuin kontata rälläkkä kädessä hiomassa maaleja irti vaimokkeensa ah-niin-ihanasta lautalattiasta. Kivan ekstran hommaan toi ilmassa leijuva tikkupöly, joka raapi silmiä suojalasienkin takaa. Aiemmin tehdyt ehdotukset laminaatista, vinyylikorkista ja jopa kalanruotoparketista olivat kaikuneet kuuroille korville, ja lopputuloksena pintatalma hiottiin pois todellisena käsityönä.

Lattia rälläkkähionnan jälkeen

Puhdas lattia tuntui suorastaan maagiselta. Rälläkästä jäi paikoitellen syvempiä jälkiä niihin kohtiin, missä maali on syvemmällä esimerkiksi laudan kolossa. Hioin näitä kohtia uudestaan käsinauhalaitteella, mikä sujuikin varsin mukavasti nyt, kun nauhan tukkiva talma oli poissa. Keskityin kulmiin ja reunoihin, jotta Hummelin toivottavasti herätessä henkiin suuremmat alueet saataisiin hiottua nopeasti.

Vaihe 4: Työ sujuu kun on oikeat laitteet

Sähkäri saapui viimein illalla, testasi sähkötaulun ja antoi sille ihme kyllä puhtaat paperit. Kaikkien lukemien perusteella taulun pitäisi olla kunnossa ja antaa laitteelle tarpeeksi virtaa. Syyllinen löytyi lopulta ihan muualta: käyttämämme jatkojohdon virtahävikki oli niin suuri, että kone sen perässä ei jaksanut enää pyöriä. Vuokralaitteessa oli noin 20cm pitkä johto, joten jonkinlainen roikka perään oli pakollinen. Varmasti monelle itsestään selvä asia, mutta minulle uutinen: johtoja on olemassa monenlaisia. Sähkäri taikoi varastostaan 2.5 johdon, ja kone heräsi henkiin. Hurraa!

Hummelin nauhahiomakone

Testikierroksella kone löi jonkin verran kipinää naulojen päistä, joten käytimme hetken hakkaamalla loput naulat syvemmälle lattiaan paloriskin minimoimiseksi (lattiaeristeet ovat purua). Siloitimme tämän jälkeen keittiön lattian ensin paperilla 24, sitten 60. Tässä vaiheessa lattia tuntui jo tarpeeksi sileältä maalipintaa varten, ja siirryimme olohuoneen puolelle. Laitoimme Hummeliin suoraan karkeimman paperin (16), koska kaikki muut olivat tukkiutuneet heti. Sormet ristissä käynnistimme koneen, ja paperi surautti armotta läpi myös maalikerroksesta. Toinen hurraa! Ei rälläköintiä.

Hiontaan kului useampi tunti, sillä olohuoneen lattialaudat olivat selvästi keittiötä kaarevammat. Hioimme lattiaa sekä laudan suuntaisesti molempiin suuntiin että vinottain joka suuntaan. Totesimme lopulta, ettei kaarevimpia kohtia ole järkeä hioa isolla koneella, koska se kuluttaa lattiaa liikaa turhaan. Päädyimme rälläköimään jäljellä olevat maalirannut lautojen sivuista pois, samoin kuin huoneen reunat. Reunakone ei purrut lattiamaaliin tarpeeksi tässäkään tilassa. Lopuksi hion rälläkän jäljet käsihiomakoneella valmiiksi. Kuten keittiössä, myös tämä lattia viimeisteltiin karkean hionnan jälkeen ensin 24, sitten 60 papereilla. Jokaista karkeutta riitti yksi nauha, jos myös keittiö olisi hiottu kokonaan Hummelilla, olisi 16 -karkeutta mennyt 2 kpl. Hiottavia neliöitä oli yhteensä noin 22 m2.

Lattian hiomiseen meni meillä lopulta 2 päivää. Työ olisi ollut mahdollista tehdä yhdessäkin päivässä ilman ongelmia sähköjen kanssa, mutta aikataulu olisi mennyt tiukille. Huoneiden hionnan välissä jouduimme siirtämään myös kaikki remppakamat huoneesta toiseen, mihin meni oma aikansa.

Suosittelenko hiomaan vanhan lattian esiin itse? Riippuu siitä, miten tärkeänä asiaa pidät. Työtä riitti, mutta olen lopputulokseen todella tyytyväinen jo nyt. Koneiden käyttö itsessään ei ollut vaikeaa, suosittelen ennemmin vuokraamaan ison koneen kuin yrittämään koko homman suorittamista käsipelillä. Vaikka mahdollista toki sekin todistetusti on. Jos osaat remontoida, asia ei ole hankala.

Jos taas et suhtaudu aiheeseen intohimoisesti, uuden lattian asennus käy varmasti huomattavasti nopeammin, joskin ehkä hintavammin riippuen materiaalivalinnoista. Itse en joka tapauksessa haluaisi tällaiseen kohteeseen laminaattia laittaa.

Tällä hetkellä lattiat on jo suojattu, ja seinämaalit odottavat purkissa valmiina. Sitä ennen edessä on vielä seinien imurointi, ja sitten saavutamme ensimmäiset valmiit pinnat. Keittiö on ohjelmassa ensimmäisenä, sen jälkeen siirrymme olohuoneeseen. Kylpyhuoneen seinien suoristajana saapuu myös paikalle huomenna. Jee.

1 thought on “Vanhan lautalattian hiominen”

  1. Pingback: Toukokuun kootut - impossible

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *