Vanhan lautalattian käsittely, osa 1.

Lattian kohtalosta on käyty monipuolisia keskusteluja läpi prosessin. Keskustelu alkoi optimistisissa merkeissä (“voi kunpa alta löytyisi vanha lautalattia”), eteni vähemmän positiivisissa merkeissä (“kukaan ei halua kotiinsa näin karmeakuntoista lattiaa”) ja junnaa tällä hetkellä kypsän kehittelyn vaiheessa (“mut ku mä haluuuuun”).

Alkuperäinen toive toteutui siis hienosti, kaiken kerrostuman alta löytyi alkuperäinen lauta. Sen esiin kaivamiseksi revimme lattiasta irti 2 x muovimaton, lastulevyn, vielä yhden maton sekä sen alle pikkiriikkisillä nauloilla tiuhaan hakatut huopa tms. kerrokset, jotka olivat paikoitellen oletettavasti jonkin tyyppisten vesivahinkojen seurauksena jämähtäneet lautaan kiinni ikuisiksi ajoiksi.

HURRAA, lautalattia! Ja jotain jännää töhnää pinnassa.

Tavoitteena on pelastaa vanha lattia käyttökelpoiseksi maalin avulla, sillä pidän laminaattia tai vastaavia muita nykyaikaisia lattiamateriaaleja vanhan asunnon henkeen sopimattomina. Maalausta varten lattiapinnan täytyy olla täysin puhdas, joten kaikki ylimääräinen materia on poistettava pinnasta ennen maalausta.

Kaivauksissa paljastunut “jännä töhnä” vaikuttaa empiiristen tutkimusten perusteella olevan kipsitasoitetta, jolla joka suuntaan epätasaisia lankkuja on pyritty tasaamaan ennen maton asennusta. Töhnällä on täytetty myös lautojen välissä olevia megalomaanisia rakoja, joiden hienous jakaa remonttiosapuolten mielipiteitä. Löysin onneksi internetin syövereistä juttuja ihmisistä, jotka erikseen kaivertavat uusiin lattioihinsa näkyviä rakoja. Tätä voidaan siis pitää vielä täysin järkeenkäypänä lähtötilanteena.

Hyvä uutinen: lattiaan levitelty kipsitasoite on paikoitellen käytännössä irti, ja lähtee laudoista metallilastalla tönäämällä.

Huono uutinen: tasoite on lautojen keskiosissa kiinni kuin synti, ja lähtee jos lähtee irti partikkeli kerrallaan.

Kovat keinot käyttöön. Päräytän nauhahiomakoneella lautojen yli, vaikka vanhan lattian kauniin kulutuspinnan tärveleminen ärsyttää. Tulos: tukkeutunut nauha. Tasoitetta on aikanaan levitetty mukavan ronskilla kädellä, ja se tuntuu tukkivan lähes nauhan kuin nauhan. Pikkukone on siis käytännössä hyödytön, ja rapsuttelumetodilla puhdistettu lattia saavutetaan arviolta vuonna 2045.

Seuraavaksi menossa testiin

a. kastelu
Useat lähteet suosittelevat kipsitasoitteen kastelua vedellä, jonka jälkeen tasoitteen pitäisi irrota mukavasti lastalla tönäämällä. Kuulostaa kokeilun arvoiselta.

b. hemmetin iso hiontakone
Jos kastelusta huolimatta tahna pysyy kiinni kuin tauti ja helppo tönääminen jää haavekuvaksi, vuokraan isoimman hiontahärvelin mitä löydän ja vedän sileäksi koko pinnan.

Luvassa siis tapahtumarikas pääsiäinen.

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *