Vanhan talon purku

Talon purkaminen kävi helpommin kuin olisin voinut ikinä kuvitella. Varsinaista purkuoperaatiota edeltänyt kevään muuttomaratoni eskaloitui viikon täyspäiväiseksi muutto-operaatioksi, jolla on selkeä tavoitepiste: talon on oltava täysin tyhjä purkajia varten. Tiedättekö sen tunteen, kun kaikki olennainen on siirretty, ja jäljellä on lainehtivaa kamaa, jolla ei ole varsinaista järkevää tarkoitusta mutta jota et voi kuitenkaan pistää kaatiskuormaan. Ne tavarat, joita et haluaisi ottaa mukaan, mutta lopulta pakkaat kiltisti laatikkoon. Tein itseni kanssa sopimuksen, jos ne kamat on edelleen koskemattomina varastolaatikoissa kun siirrytään uuteen taloon, ne menee kaatikselle katsomatta. Vaikka kuinka tekisi pahaa kierrättäjän sielussa.

Kun purku viimein koitti toteutettiin kahdessa vaiheessa, ensin asbestipurut ja sitten varsinainen talo. Sisätilojen asbestit kävi purkamassa erillinen ammattilaisyritys testin osoittamista paikoista, koska asbestiin ei saa itse koskea eikä se ole hyväksikään. Meiltä asbestia löytyi usean huoneen lattialaatoista ja yhdestä kattilahuoneen putkesta. Näiden purku onnistui yhdessä päivässä, ja jälki oli todella siistiä, vaikka kyseessä oli purkukohde. Asbestipurkajan hankki lopulta talon purkufirma, jonka saamat tarjoukset olivat huomattavasti itse saamiani tarjouksia huokeampia.

Pro tip! Pyydä myös urakoitsijaa kilpailuttamaan sivu-urakkaa, he saavat monesti yksittäistä kysyjää parempia tarjouksia. Tai sitten itsessäni on vaan joku kusettajia houkuttava ominaisuus, joka käskee tarjoajaa nyhtämään akalta rahat pois.

Asbestia löytyi sisätilojen lisäksi myös talon ulkoseinien mineriittilevyistä, mikä oli toki tiedossamme jo talon ostovaiheessa. Päädyimme purkamaan levyt ulkoseinistä itse, koska ne oli helppo irrottaa kokonaisina. Emme tarvinneet operaatioon edes telineitä, koska kaksikkomme toinen osapuoli on nostokurkimallia ja yltää normaali-ihmiselle tavoittelemattomissa oleviin korkeuksiin. Purku kävi nopeasti: ruuvasimme levyt irti seinästä, ja nostelimme ne suursäkkeihin. Purkajan kanssa sovittiin, että he nostavat säkit kyytiin viedessään muita purkujätteitä, eikä meidän tarvinnut huolehtia muusta. Levyjen irrottamiseen meni yksi ilta, omalla työllä saavutettu säästö oli tuhannen euron luokkaa eli meidän mielestä ehdottomasti kannattavaa työtä.

Asbestien poistamisen jälkeen oli vuorossa purkutyö, joka hoitui todella rivakasti kahdessa päivässä. Valitsimme urakoitsijan somessa vastaan tulleiden suositusten perusteella, enkä voisi olla tyytyväisempi. Urakoitsija hoiti kaiken sovitusti ja ajallaan, mukaan lukien rakennusjätteen lajittelu ja poisvienti, sekä tasoitti tontin valmiiksi maatöitä varten.

Maanrakennustyöt tontille tulee tekemään toinen yritys. Olen työelämän kautta oppinut arvostamaan sujuvaa tiimityöskentelyä ja kommunikaation helppoutta, sillä se ei todellakaan ole selviö. Rakennusurakoitsijallamme on oma vakiintunut kaivuukumppani, joten valinta oli helppo. Kilpailutimme toki silti tarjouksen, mutta jokusen satasen vuoksi valinnassa ei todellakaan kannattanut tinkiä. Kaivuri saapui paikalle sovitusti, ja varsinainen rakennusprojekti pääsi alkamaan 8.6.2020.

Tällä hetkellä tontilla kaivetaan jo kovaa vauhtia salaojia, viemäröinnit on tehty ja talon pohja muotoutuu hiljalleen. Blogi päivittyy hiukan jälkijunassa myös tulevaisuudessa, päivän kuulumiset löytyy tuttuun tapaan instagramista. Ota seurantaan @impossible.site ja näet reaaliajassa mitä tontilla tapahtuu!

Toukokuun kootut

Ajattelin tehdä kuukausien lopuksi koonnin tapahtumista ja mahdollisista aikaansaannoksista, jotta projektien eteneminen olisi näkyvämpää tilanteen tuntuessa paikoillaan junnaavilta. Summaaminen auttaa paitsi oman motivaation ylläpidossa, myös aikataulujen seuraamisessa suuremmassa mittakaavassa. Myös jälkikäteen on helpommin nähtävissä, mitä kaikkea sitä tuli tehtyä, sitten 10 vuoden päästä kun kokemuksen aiheuttama trauma sallii taas aiheeseen palaamisen. Paljon on tapahtunut viime kuun aikana, vaikka muuttoa ei vielä päästykään tekemään haluttuun kohteeseen. Tässä listattujen kohokohtien lisäksi muutoksen on kokenut myös mm. kakluuni, jonka lisäosa-monumentti on viimein mennyttä aikaa. Tästä luvassa oma postauksensa myöhemmin.

Lattiapohjat kuntoon

Alkukuusta päästiin pitkään odotettuun tavoitteeseen lautalattian kanssa, kun lattia saatiin hiottua odottelemaan maalausta. Lattian hionta ei sujunut täysin kuin Strömsössä, mutta vaikeuksien kautta päästiin lopulta voittoon ja vanha lattia saatiin pelastettua. Koko hiomissaaga löytyy omasta postauksestaan.

Lattia eteni myös kylppärin puolella lattialämmityksen asennuksen ja lattiavalun muodossa. Valitettavasti aikatauluhaasteet ovat tulleet meidän ja vesieristäjän väliin, ja laatat odottelevat edelleen laatikoissaan alle tulevia vesierkkakerroksia. Ehkä jo tällä viikolla? Lisäjuttua kylppärin lattiasta löydät täältä.

Keittiön valmiit pinnat

Keittiössä on nähty mukavia edistysaskelia sekä seinien että katon kanssa. Seinät saatiin maalattua lopulliseen sävyyn (Tikkurilan Harmony, sävy Höyhen), ja katto sekä kattolistat ammuttua paikalleen. Kattolistojen asennus oli ehdottomasti oma operaationsa, jota en kuitenkaan murhaavista katseista johtuen lähtenyt sen tarkemmin dokumentoimaan. Kerrottakoon, että jokainen kulma oli kaltevuudeltaan eri, ja mikään ei luonnollisestikaan ollut lähelläkään 90 astetta. Seinät aaltoilivat, ja joku oli valinnut kivan leveän kattolistan. Vinkki erilaisten logiikkatestien järjestäjille: toteuttakaa minikokoinen listoitushaaste. Siinä todella erotellaan jyvät akanoista.

Vesieristemassan lisäksi lattialle laitettiin vielä muovimatto, joka nostettiin seinälle.

Lähempänä lattiaa on myös edistytty; tiskialtaan ja astianpesukoneen taustat ja aluset on myös vesierkattu, ja eilen kaappeja mallailtiin asentoon jo todenteolla. Lopullinen kiinnitys odottaa parhaillaan toista ilmeisen vaikeasti työmaalle saatavaa henkilöä, sähkäriä, vetämään johdot paikoilleen koneille. Koneet on kuitenkin jo kärrätty kämpälle ja ne odottavat paikoilleen hyppäämistä. Ehkä ensi viikolla?

Rakennuslupa ja muutto

Toukokuun ehdottomasti suurin edistysaskel oli uudelle talolle viimein myönnetty rakennuslupa, joka käynnisti tapahtumien pyörteen ja söi ajan loppukuusta täysin remppakohteesta. Rakennusluvan myöntämisen jälkeen tyhjensimme koko 190m2 talon, muutimme kamaa pitkin Pirkanmaata kohteeseen 1, 2, 3 ja 4, ja riisuimme talon kaikesta, minkä haluamme säästää (lue: kaappien lankavetimet). Talon purkamisen koordinointiin liittyi myös aikataulutus kombolla asbestipurkaja – purkaja – merkitsijä – pohjien kaivaja, mausteena aikataulutetut visiitit vesilaitokselta, sähkölaitokselta ja naapurin sedältä, jonka sähkökaapista vanhan talon sähköt oli aikanaan vedetty meidän taloon.

Tällä viikolla talo puretaan pois, ensi viikolla kaivetaan uuden perustukset. Tällä aikaa siirrymme taas kämpälle valmistamaan kohdetta muuttovalmiiksi, sekä mökille toipumaan viimeisen kahden viikon kurimuksesta. Ajanvietto maaseudulla tuntuu hetken ajan oikein hyvältä ajatukselta.

Talon julkisivu

Kämpällä jouduttiin pistämään remppatyöt hetkeksi stoppiin, kun muutto tuli ajankohtaiseksi rakennusluvan myötä. Viimeinen viikko on puuhattu intensiivisesti tavaran siirtämisen ja talon tyhjentämisen parissa, nyt alkaa viimein olla valmista.

Ajattelin tässä kohtaa vilauttaa näkymiä tulevan talon ulkomuodosta, kun projekti nyt lähtee konkretisoitumaan varsin nopeasti. Vanha talo puretaan kokonaisuudessaan ensi viikolla, ja uuden talon pohjia aletaan kaivamaan maanantaina 8.6. alkaen. Uuden talon asuinpinta-alaksi tulee 130m2 , ja kokonaispinta-alaksi 190m2. Kokonaispinta-alaa nostaa 1,5 auton kokoinen autotalli sekä kahden auton kokoinen autokatos.

Julkisivu edestä

Tontti sijaitsee vanhalla kaava-alueella, mikä on ilahduttavan vapaamuotoinen talon ulkomuotoa ajatellen. Kaavamääräyksissä oli käytännössä vain muutama ehto: talon on oltava yksikerroksinen, harjakattoinen ja sijaittava tien vieressä. Tontilla on tilaa ja rakennusoikeutta niin paljon, että rahat loppuvat kauan ennen neliöitä, joten yksikerroksinen talo on looginen valinta. Samoin sijoittelu tien viereen on järkevä paikka, sillä tällöin talon taakse jää katseilta suojaan suuri etelän suuntaan aukeava piha-alue. Värin suhteen alue ei aseta rajoituksia, ja pohdimme pitkään vaihtoehtoja. Päädyimme lopulta täysmustaan taloon pienellä puunvärisellä twistillä.

Talon oikea pääty

Katon muodon kanssa sen sijaan puljattiin jonkin verran, sillä pohjan muoto ei ole perinteinen suorakaide vaan U. Harjakaton muodossa huonekorkeuksiin tuli jonkin verran ongelmia, eikä myöskään ulkomuoto täysin miellyttänyt moderniin hakeutuvaa silmää. Onneksemme kunta hyväksyi rikotun harjakaton mallin, minkä ansiosta muoto on hieman modernimpi ja myös huonekorkeudet paremmin toteutettavissa.

Talon vasen pääty

Päätyjen ikkunat haluttiin pitää minimissä, koska molemmilla puolilla sijaitsee naapuritalo. Suurimmat ikkunat sijoitettiin takapihalle päin, josta ei ole suoraa näkymää sisään esimerkiksi ohikulkijoille. Emme halua asua akvaariossa, jossa verhot on pidettävä aina kiinni, ja siksi ikkunat on sijoitettu mahdollisimman taktisesti.

Takapihan näkymä

Takapihan muoto rakentuu autotalli- ja makuuhuonesiivistä, joiden väliin jää suojaisa terassialue. Terassia on mahdollista levittää myös kolon ulkopuolelle, näin todennäköisesti tullaan tekemään. Myös isoimmat ikkunapinta-alat on sijoitettu tälle sivulle, luonto ja valo saavat tulla sisään. Terassille on kulku sekä autotallista että keittiöstä, näin saadaan toivottavasti minimoitua tavaran roudaaminen.

Talon asettelu tontille

Talon mallia on suunniteltu pitkään ja hartaasti, ja tuntuu hullulta, että se on nyt yhtäkkiä konkretisoitumassa. Nyt piirustuksia katsoessa talosta on tulossa melkoisen monimuotoinen, mutta yhtään piirrettä emme ainakaan tässä hetkessä halunneet karsia.

Ensi viikolla puretaan, tällöin toivottavasti ehdimme taas kämpän kimppuun. Keittiö odottaa edelleen kasaajaansa, samoin vinot kulmat kattolistojen asentajaa. Tänään onneksi paikalle on tulossa vesieristäjä, uskallanko jo kohta oikeasti unelmoida valmiista laatoituksesta?

Uuden alku

Remontti etenee hiljalleen väliaikaisasunnolla, keittiön pinnat alkavat olla valmiit lattian maalausta lukuun ottamatta, ja kaappeja sovitellaan parhaillaan paikalleen. Asennus jatkaa jo totuttua teemaa; vinot seinät asettavat haasteita. Silti runkojen asettelussa on jotain melkein lohdullista normaaliutta ja pysyvyyden tunnetta ympärillä vellovan kurimuksen keskellä. Meillä on kohta oikea keittiö.

Ilahduttavaa: normaalilevyinen taso riittää

Tällä hetkellä myllerretään muuallakin kuin remppakämpällä tai koronakurimuksessa. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, meille on myönnetty purkulupa nykyiselle asumukselle, ja rakennuslupa uuteen. Yllättävää, kuinka lopullisilta ja nopeilta asiat tuntuvat, vaikka onhan tässä väliaikaisratkaisussa viihdytty jo 2,5 vuotta. Rakennusprojektia starttaillaan siis pikimmiten, jotta talo saataisiin sateelta suojaan jo kesän aikana, ja pääsemme keskittymään sisätiloihin syys- ja talvikaudella.

Käytännön aikataulu projektin starttaamiseen rakentui tetriksestä, jonka epäilen olevan vasta alkusoittoa varsinaiselle projektille. Ensi perjantaina meiltä tullaan katkaisemaan vesi, ja asbestipurkajat aloittavat talolla aika tarkalleen viikon päästä. Asbestitestaukset varmensivat sen, mikä jo muutenkin tiedettiin: 1968 rakennetun talon lattialaatoissa, putkieristeissä ja ulkokuoressa on asbestia, ja ne täytyy purkaa ennen muun talon purkua valtuutetun tekijän toimesta.

Ennen asbestipurkua meidän on muutettava talosta pois, se hoidetaan rivakkaan tahtiin loppuun ensi viikonloppuna. Pitkä muuttoaika on ollut toisaalta hienoa, toisaalta raastavaa. Alan taipua rynnäkkömuuton kannattajaksi, koska silloin välitilassa elämistä ei käytännössä ehdi tapahtua. Kuukauden jatkunut tavaroiden lainehtiminen eri kohteiden välillä on olotila, jota en voi suositella kenellekään. Asunto ei ehdi mitenkään valmiiksi näin tiukassa aikataulussa, joten siirrymme mökille Sastamalaan odottelemaan kylpyhuonetta ja muita mukavuuksia. Kaksi muuttoa parin kuukauden sisään, en malta odottaa.

Asbestipurkajien jälkeen itse talo puretaan seuraavalla viikolla, mikä vaatii sitä ennen visiitin sähkölaitokselta ja työmaasähkäriltä. Lopullinen aloituspäivä on lyöty lukkoon: 8.6. starttaa uuden rakennus. Sehän on ihan just.

Nyt tositoimiin ryhdyttäessä mietityttää monikin asia, kuten maailmanlaajuinen pandemia, tulevaisuuden talousnäkymät ja moni muu. Elämme kuitenkin ajatuksella, että aina tulee jotain. Mikä olisi parempi kesä tärvätä pitkiin raksapäiviin kuin tämä tuleva, jos emme voi matkustaa normaaliin tapaan? Vasta tulevaisuus näyttää, mikä on lopulta järkevää, emmekä halua jäädä odottelemaan. Toiminnan aika on nyt.

Seuraavaksi luvassa esittelyä raksakohteesta, stay tuned.

Kylpyhuoneen lämmitys ja lattiavalu

Vanhassa kylpyhuoneessa oli lämmitysmuotona seinästä sojottava vanha sähköpatteri, joka söi pienestä huoneesta arvokasta tilaa. Patterin käyttö ei muutenkaan ole toivelistallani ensimmäinen mitä kylpyhuoneeseen tulee; jokainen, jolla on ollut ilo asua patterilla lämmitetyssä kylpyhuoneessa tietää, mitä jäinen lattia oikeasti tarkoittaa. Remonttiin ryhtyessämme oli selvää, että patteri poistuu muun purkukuorman mukana, ja tulevassa kylpyhuoneessa meitä ilahduttaa jatkossa lattialämmitys.

Käytännön toteutus lämmitysmuodon vaihtoon oli helppoa, koska huone rakennettiin joka tapauksessa kokonaan uudestaan. Lattialämmityksen asentaminen onnistui nopeasti, kun saatiin kohde ensin sopimaan asentajan kalenteriin. Sähköasentaja kiinnitti lämmityskaapelin verkkoon ennen lattiavalua, ja asensi säätimen valmiiksi seinään.

Lattian valamiseen käytimme samaa ammattilaista kuin seinien tasoitukseen. Vaikka pyrimme lähtökohtaisesti tekemään itse remonteissa kaiken minkä pystymme, horisontissa siintävän rakennusprojektin uhkaamina pieleen menneiden lattiakaatojen korjailu ei vaikuttanut toimenpiteeltä, johon haluamme kesällä käyttää aikaa. Kaatojen tekemisestä ei ole kummallakaan aiempaa kokemusta, joten päätimme jättää harjoittelun toiseen kertaan.

Lattia valettiin Weberin pikamassalla. Kopperoon (mitat noin 150x170cm) upposi yhteensä 16 kpl 20 kg säkkejä, jotka vatkattiin kuraksi ja levitettiin pikavauhtia. Lattian valaja nosteli edistyessään verkkoa ylemmäs, jotta lämmityskaapeli jää varmasti valun sisään, eikä koske lattian pohjana olevaan filmivaneriin.

Yllätyin siitä, kuinka nopeasti valaminen lopulta kävi, ja suosittelen lämpimästi osaavan ammattilaisen käyttämistä myös muille. Ammattilainen saa työn näyttämään helpolta, sillä harjaantuneesta otteesta on paljon hyötyä tasoja ja kulmia määritettäessä. Meille tuli lattiaan kaksi kaivoa, joista vasen on suihkulle ja oikea “varakaivo”, jos vaikka joku sattuu vuokrakäyttäjänä ensimmäisen päälle nukahtamaan. Halpa vakuutus kämpän tulvimista vastaan.

Lattian eteisen päähän laitettiin varmuuden vuoksi vielä suojakangas varmistamaan, että valu pysyy varmasti pinnalla. Tässä alla on pieni matka eteisen lankkulattiaa, ja halusimme varmistaa, ettei lankkujen raoista varmasti valu mitään alas. Myös vanerin ja kaivojen reunat vedettiin kauttaaltaan umpeen silikonilla.

Haasteena valajalle oli kylppärin kompakti koko ja moninaiset toiminnot, joiden vuoksi lattian kaatoja mietittiin moneen kertaan. Suihkun toisella sivulla on pyykkikone, toisella taas pönttö, jotka eivät kumpikaan salli kaatojen tekoa alleen. Suihkulle päädyttiin lopulta tekemään jyrkempi kaato, toiselle kaivolle loivempi ohjaten lähinnä vettä poispäin ovelta.

Lähes valmis pinta ja ihan oikea lattia. Tuntuu uskomattomalta, että tähän tulee jo vesieristyksen jälkeen laatat. Lattia oli kävelykuiva yhdessä päivässä, toki täydessä kuivumisessa kestää hieman kauemmin.

Tällä hetkellä seinät odottavat viimeistä tasoitustaan, olen toiveikas että siihen päästäisiin tänä viikonloppuna. Tosiasia kuitenkin on, että kylppäri ei tule valmistumaan muuttoa ajatellen ajoissa, vaan muutamme hetkeksi mökkimaisemiin taloprojektin startatessa viikon päästä asbestipurun merkeissä. Meille on nimittäin viimein myönnetty rakennuslupa!

Harppaamme reilun viikon päästä varsinaisen rakennusprojektin kimppuun, joka aloitetaan vanhan talon purkamisella. Blogin sisältöön harppaus tulee vaikuttamaan monipuolisempana materiaalina, kun kohteita on yhden sijaan jatkossa kaksi. Kuulumisia on luvassa mahdollisesti myös mökkikohteesta, jossa yllättäen on myös pientä remppatarvetta.

Postausten välillä kannattaa käydä vilkuilemassa edistymistä instagramissa profiilissa @impossible.site, jossa jaossa on reaaliaikaista tunnelmaa eri kohteista.

Vanhan lautalattian hiominen

Jollain saattoi olla lievä pakkomielle heti asunnon ostosta lähtien 120-vuotiaasta lautalattiasta, jos sellainen kerrosten alta löytyisi. Mikään pelottelu työmäärästä, lattian käyttökelvottomuudesta, käsittelyn vaikeudesta tai rumasta lopputuloksesta ei auttanut. Kevään ja remontin edetessä tein itseni kanssa päätöksen: pitkänä vappuviikonloppuna lattia hiotaan kuntoon ja piste.

Ennen hionnan loppuhuipennusta olin ehtinyt testata jo muutamaa ei-niin-toimivaa metodia, jonka pohjalta päätimme ottaa kovat keinot käyttöön. Tässä koko saaga, toivottavasti joku saa iloa tai vähintään vertaistukea toimintaansa siihen hetkeen, kun usko meinaa loppua.

Lähtötilanne

Lautalattian lähtötilanne oli varsin tyypillinen. Lattian pinnassa oli reilulla kädellä levitelty kipsitasoitekerros, alla ikiaikaista maalia, mahdollisesti lakalla pinnoitettuna.

Kipsitasoite lähti paikoitellen irti itsestään, ja oli toisissa paikoissa kiinni kuin tauti. Lankut olivat muutamasta paikasta huonossa kunnossa ilmeisesti muinaisen vesivahingon jäljiltä, mutta pääsääntöisesti käyttökelpoisessa tilassa. Ajatuksena on maalata hiottu lattia peittävällä maalilla, joten alta ei edes tarvitsisi paljastua täysin priimaa lautaa. Ylimääräiset kerrokset oli joka tapauksessa saatava pois ennen pintakäsittelyä.

Vaihe 1: Älä tee näin

Lähdin testaamaan lattian hiontaa kevyin ajatuksin ja varustein, Makitan pienen käsikäyttöisen nauhahiomakoneen säestyksellä. Konttasin pitkin lattioita todetakseni eri puolilla saman: nauha ei jaksa syödä pintaa. Nauhoja oli saatavana koneeseen vain karkeuteen 40 saakka, ja pieni kone kuumensi lattiaa nopeasti jämäyttäen kipsin ja erityisesti sen alta paljastuvan maaliseoksen paperiin noin 10 sekunnin aikana. Ei jatkoon.

Seuraavaksi raavin tasoitetta irti lastalla helpottaakseni pienen hiomakoneen työtä. Jokainen remonttia kokeillut varmasti tunnistaa ne palkitsevat hetket, kun saat tönätä lastalla irtonaista materiaalia irti, ja kaikki sujuu kuin tanssi? Ne ovat hienoja hetkiä. Niitä tuli aluksi paljon, kun tasoite räpsähteli irti laudoista. Sitten vastapainoksi tuli niitä, kun löydät itsesi hakkaamasta lastan kulmaa kohteeseen toista tuntia, ja saat lopulta irti muutaman neliösentin kohdan. Helppojen kohtien loputtua lastametodi kävi nopeasti työlääksi, eikä ratkaissut seuraavassa kerroksessa odottavan ruskean taikinan ongelmaa. Ei jatkoon.

Sain kuuman vinkin tutulta, joka on käynyt läpi saman prosessin: hommaa isoin kone jonka löydät. Soitto vuokraamoon, lupasivat vappumielellä vuokralle talon suurimman myllyn, Hummelin, koko pitkäksi viikonlopuksi yhden päivän hinnalla. Koneeseen löytyi nauhakarkeutta aina 16 saakka, winning. Tajusin pyytää samalla toisen masiinan, jolla pääsee lähemmäs reunoja ja ahtaita kulmia, niitä asunnossa riittää. Vuokraus sujui todella helposti ja vaivattomasti, suurin työ oli 80kg koneen kantamisessa hissittömään kakkoskerrokseen.

Vaihe 2: Tarkista ennen vuokrausta, millaista konetta voi käyttää kohteessa

Hummel on saapunut taloon, odotukset ovat korkealla emmekä malta odottaa, että pääsemme työstämään lattiaa toden teolla. Iskemme innoissamme Hummelin kiinni sähköihin ja käynnistämme koneen ihan testimielessä. Valot sammuvat, kone hyytyy. Sulakkeen vaihto isompaan, uusi yritys ja sama lopputulos. Alkaa hikoiluttaa.

Tiedossa on, että asunnossa on muun ohella ikiaikaiset sähköt, joita ei ole vielä ehditty remontoida. Voiko olla, ettei kone jaksa pyöriä? Soitto sähkärille, joka kysyy hiukan väsyneellä äänellä:
– Onko siinä 2.2 kone?
– Juu on.
– Teidän sähköt on sellaiset ettei se jaksa pyöriä siellä, koitan tulla huomenna katsomaan mitä voin tehdä.

Istumme hetken lattialla keräämässä energiaa pienen vastoinkäymisen edessä. Mitä jos Hummel ei jaksa käynnistyä, ja kone on bodattu turhaan 2. kerrokseen? Päätämme testata vielä reunahiomakonetta, jotta pääsemme edes hiukan hiomisen makuun.

En voi suositella kyseistä aparaattia kenellekään tällaiseen tarkoitukseen. Mukaan laitetut 24 -karkeusasteen paperit olivat tukossa ruskeasta maalista HETI, kone nyki villisti joka suuntaan epätasaisista laudoista ja mieli mustui entisestään. Kaksi käyttökelvotonta konetta kerralla, ehkä jonkin sortin ennätys.

Vaihe 3: Tee näin vasta, jos mikään muu ei toimi

Perjantaina meillä oli kämpällä kaksi konetta, joista toinen räiski kaikki sulakkeet käynnistyessään ja toinen veti parissa sekunnissa jumiin maalista. Sähkäri ilmoitti että ehtii vasta illalla katsomaan sähköt. Annammeko yhden päivän valua hukkaan, vai keksitäänkö suunnitelma B?

Seuraa vinkki: näinkin voi tehdä, jos mikään ei toimi, koska lattia on kupera/kovera joka suuntaan, lautojen tasoerot valtavat ja iso timanttilaikkakone (se joka näyttää lattian kiillottajalta) tuntuu mahdottomalta vaihtoehdolta. Käytä tätä, jos paperi vetää tukkoon saman tien ja hermot heti perässä. Toimii myös, jos haluat säästää lautojen kulumia etkä siloittaa koko lattiaa uutta vastaavaksi. Ostimme rälläkkään timanttiterän. Tämä ei jumitu tai tukkiudu ja vie mukanaan kaiken, minkä laitat sen eteen. Varoituksena kuitenkin, että käyttäjän on paras olla kokenut, ettei pintaan tule hieman syvempää abstraktia muotoilua. Jonkinasteisilta jäljiltä ei voi välttyä, ei lattiassa, polvissa, tai käyttäjän selässä ergonomisen työasennon jäljiltä.

Epäilen, että mieheni katui tässä vaiheessa elämässään tekemiään valintoja. Vappupäivänä saattaa pystyä kuvitella mukavampaakin tekemistä, kuin kontata rälläkkä kädessä hiomassa maaleja irti vaimokkeensa ah-niin-ihanasta lautalattiasta. Kivan ekstran hommaan toi ilmassa leijuva tikkupöly, joka raapi silmiä suojalasienkin takaa. Aiemmin tehdyt ehdotukset laminaatista, vinyylikorkista ja jopa kalanruotoparketista olivat kaikuneet kuuroille korville, ja lopputuloksena pintatalma hiottiin pois todellisena käsityönä.

Lattia rälläkkähionnan jälkeen

Puhdas lattia tuntui suorastaan maagiselta. Rälläkästä jäi paikoitellen syvempiä jälkiä niihin kohtiin, missä maali on syvemmällä esimerkiksi laudan kolossa. Hioin näitä kohtia uudestaan käsinauhalaitteella, mikä sujuikin varsin mukavasti nyt, kun nauhan tukkiva talma oli poissa. Keskityin kulmiin ja reunoihin, jotta Hummelin toivottavasti herätessä henkiin suuremmat alueet saataisiin hiottua nopeasti.

Vaihe 4: Työ sujuu kun on oikeat laitteet

Sähkäri saapui viimein illalla, testasi sähkötaulun ja antoi sille ihme kyllä puhtaat paperit. Kaikkien lukemien perusteella taulun pitäisi olla kunnossa ja antaa laitteelle tarpeeksi virtaa. Syyllinen löytyi lopulta ihan muualta: käyttämämme jatkojohdon virtahävikki oli niin suuri, että kone sen perässä ei jaksanut enää pyöriä. Vuokralaitteessa oli noin 20cm pitkä johto, joten jonkinlainen roikka perään oli pakollinen. Varmasti monelle itsestään selvä asia, mutta minulle uutinen: johtoja on olemassa monenlaisia. Sähkäri taikoi varastostaan 2.5 johdon, ja kone heräsi henkiin. Hurraa!

Hummelin nauhahiomakone

Testikierroksella kone löi jonkin verran kipinää naulojen päistä, joten käytimme hetken hakkaamalla loput naulat syvemmälle lattiaan paloriskin minimoimiseksi (lattiaeristeet ovat purua). Siloitimme tämän jälkeen keittiön lattian ensin paperilla 24, sitten 60. Tässä vaiheessa lattia tuntui jo tarpeeksi sileältä maalipintaa varten, ja siirryimme olohuoneen puolelle. Laitoimme Hummeliin suoraan karkeimman paperin (16), koska kaikki muut olivat tukkiutuneet heti. Sormet ristissä käynnistimme koneen, ja paperi surautti armotta läpi myös maalikerroksesta. Toinen hurraa! Ei rälläköintiä.

Hiontaan kului useampi tunti, sillä olohuoneen lattialaudat olivat selvästi keittiötä kaarevammat. Hioimme lattiaa sekä laudan suuntaisesti molempiin suuntiin että vinottain joka suuntaan. Totesimme lopulta, ettei kaarevimpia kohtia ole järkeä hioa isolla koneella, koska se kuluttaa lattiaa liikaa turhaan. Päädyimme rälläköimään jäljellä olevat maalirannut lautojen sivuista pois, samoin kuin huoneen reunat. Reunakone ei purrut lattiamaaliin tarpeeksi tässäkään tilassa. Lopuksi hion rälläkän jäljet käsihiomakoneella valmiiksi. Kuten keittiössä, myös tämä lattia viimeisteltiin karkean hionnan jälkeen ensin 24, sitten 60 papereilla. Jokaista karkeutta riitti yksi nauha, jos myös keittiö olisi hiottu kokonaan Hummelilla, olisi 16 -karkeutta mennyt 2 kpl. Hiottavia neliöitä oli yhteensä noin 22 m2.

Lattian hiomiseen meni meillä lopulta 2 päivää. Työ olisi ollut mahdollista tehdä yhdessäkin päivässä ilman ongelmia sähköjen kanssa, mutta aikataulu olisi mennyt tiukille. Huoneiden hionnan välissä jouduimme siirtämään myös kaikki remppakamat huoneesta toiseen, mihin meni oma aikansa.

Suosittelenko hiomaan vanhan lattian esiin itse? Riippuu siitä, miten tärkeänä asiaa pidät. Työtä riitti, mutta olen lopputulokseen todella tyytyväinen jo nyt. Koneiden käyttö itsessään ei ollut vaikeaa, suosittelen ennemmin vuokraamaan ison koneen kuin yrittämään koko homman suorittamista käsipelillä. Vaikka mahdollista toki sekin todistetusti on. Jos osaat remontoida, asia ei ole hankala.

Jos taas et suhtaudu aiheeseen intohimoisesti, uuden lattian asennus käy varmasti huomattavasti nopeammin, joskin ehkä hintavammin riippuen materiaalivalinnoista. Itse en joka tapauksessa haluaisi tällaiseen kohteeseen laminaattia laittaa.

Tällä hetkellä lattiat on jo suojattu, ja seinämaalit odottavat purkissa valmiina. Sitä ennen edessä on vielä seinien imurointi, ja sitten saavutamme ensimmäiset valmiit pinnat. Keittiö on ohjelmassa ensimmäisenä, sen jälkeen siirrymme olohuoneeseen. Kylpyhuoneen seinien suoristajana saapuu myös paikalle huomenna. Jee.

Millainen keittiö meille tulee

Ennen oikean keittiön kasausta haluan vilauttaa jo inspiraatiokuvien kautta tulevan keittiön ulkonäköä. Kuten suomalaisesta keittiöstä keskimäärin, myös tästä piti alunperin tulla valkoinen, mutta toisin kävi. Kävimme läpi keittiöitä monelta eri toimittajalta ja ideoimme erilaisia pohjaratkaisuja kaiken olennaisen sisällyttämiseksi huoneeseen. Valkoisia keittiöitä pyöriteltiin suuntaan ja toiseen, mutta mikään ei tuntunut osuvan täysin kohdalleen. Kaikissa muodoissaan valkoinen kokonaisuus tuntui jo nähdyltä ja liian tavalliselta luonteikkaaseen asuntoon.

Ensimmäisen kuvan tumma sävy ja erityisesti taustaseinä viehättää, samoin hieman erilaisempi valaisinratkaisu. Täystumma seinä olisi kuitenkin ollut pieneen huoneeseen liikaa, vaikka olisikin mukavasti korostanut kaappien vaaleutta. Valaisinratkaisusta sen sijaan on tulossa osa käyttöön, samoin väripaletista mutta hieman toisella tapaa.

Jos keittiö olisi ollut mahdollista toteuttaa pelkin alakaapein, valkoinen olisi näyttänyt hyvältä ja raikkaalta. Pyörittelimme alakaapitonta vaihtoehtoa, mutta silloin keittiössä ei olisi ollut yhtään säilytystilaa. Valkoinen keittiö yläkaapeilla tuntui siltä, että suunnittelemme keittiötä 2000-luvun alkupuolelta. Alakaappien tilaa ei ollut mahdollista kasvattaa, koska niihin oli tulossa tilaa viemään jo astianpesukone, jätevaunu, uuni ja jääkaappipakastin. Päätimme siis vaihtaa väriä.

Halusimme keittiöstä kylpyhuoneen tavoin neutraalin ja ajattoman, joten valkoinen oli tuntunut itsestään selvältä valinnalta. Kokeilimme vitsillä vaihtaa suunnitteluohjelmassa kaapit mustiksi, ja yllätyimme: tulos näytti törkeän hyvältä. Mustaksi vaihtamalla keittiöstä tuli freesi ja moderni, täydellinen vastapari vanhaan taloon. Järkisyyt huusivat edelleen takaraivossa: ovien pyyhkimisestä ei tule koskaan loppua! Keittiö näyttää 10 vuoden jälkeen 2010-luvun lopun tuotokselta! Joudumme satsaamaan kodinkoneisiin suunniteltua enemmän! Miksi näin? Valkoiset koneet mustaan keittiöön ei vaan kertakaikkiaan ole vaihtoehto.

Kuva: lastdaysofspring.com

Mitä enemmän mallailimme mustaa keittiötä, sitä loogisemmalta ratkaisulta se alkoi tuntua. Vaikka asunto on vanha, pidämme aikakauden tyylistä ja haluamme korostaa siihen liittyviä asioita, tuntui siltä, että keittiö saa olla reilusti moderni. Emme halua asua museossa, ja haluamme keittiöltä nykyaikaisuutta niin käytettävyyden kuin koneiden muodossa.

Jotta välttyisimme keittiön muuttumiselta täydeksi luolaksi, päätimme pitää seinät vaaleina ja valita lisäksi vaalean puutason mustien ovien pariksi. Puu tuo tilaan lämpöä ja pehmeyttä mustien elementtien rinnalle. Myös kaappien rungot ovat valkoiset, ja ne naamioidaan tarpeellisin osin mustilla peitelevyillä. Näin säilytämme option myöhemmälle värin vaihtamiselle helposti ovien kautta, jos musta alkaa syystä tai toisesta myöhemmin kaduttaa. Sama vaaleus tulee toistumaan välitilassa, mutta materiaali on vielä auki. Vahvimmilla on tällä hetkellä joko vaalea matala laatoitus tai tason värinen levy.

Allas, hana ja koneet hankittiin lopulta kaikki mustana, ripauksella rosteria, yhtenäisen ilmeen säilyttämiseksi. Astianpesukone integroidaan, mutta muut koneet jäävät näkyville. Erityisen tyytyväinen olen toistaiseksi mikroratkaisuun – meille ei tule erillistä mikroa, vaan yhdistelmäuuni, joka hoitaa sekä mikron että uunin tehtävät. Olen tähän saakka ollut hieman skeptinen monitoimilaitteiden suhteen, sillä yleensä ne tekevät vain monta asiaa huonosti. Tilanpuutteen vuoksi päätimme antaa yhdistelmälle mahdollisuuden.

Kuvat: Netrauta, Gigantti, Tapwell

Alkuperäisenä toiveena meillä oli Tapwellin kuparinen EVO184 -hana, mutta budjettisyistä päädyimme mustaan RIN184 -malliin, kun löysimme sellaisen reilusta alennuksesta. Ehkä seuraavassa kohteessa tämäkin toive täyttyy, tällä hetkellä musta vaikuttaa kyllä myös erittäin hyvältä vaihtoehdolta.

Seuraavaksi: juuri saamani tiedon mukaan rakennelma olohuoneen kaakeliuunin edestä on saatu purettua, joten pääsemme piakkoin hiomaan lattiat kuntoon. Tämän jälkeen seinät saavat pintaansa lopullisen värin, ja sitten ollaankin jo asentamassa keittiötä.

Tasoitusmaratonin jälkeen

Uskallanko sanoa ääneen… Tasoitusten kanssa lähestytään valmista. Remontin kivuliain, pitkäveteisin ja hermoja kuormittavin vaihe alkaa viimein olla takana. Blogissa on ollut hiljaista, sillä juuri mitään raportoitavaa ei ole ollut. Olemme käyttäneet tämän ajan seinien uudelleen rappaamiseen, tasoitukseen ja loputtomaan hiontaan.

Lähes kaikki asunnon seinät oli päällystetty alkuperäisillä rappauksilla, joista osa oli vuosikymmenten aikana irronnut taustastaan. Koputtelimme seinät läpi, ja naputtelimme kaikki kopo-kohdat alas. Niitä oli paljon. Vaikka niitä olisi kuinka paljon, tiedän nyt että kannattaa kerralla naputella alas KAIKKI irtonainen, eikä yrittää säästää pintaa kun operaatio näyttää paisuvan koporappauksen ulottuessa yhä pidemmälle. Sen nimittäin joutuu ottamaan alas joka tapauksessa, ja selviää huomattavasti vähemmän pahalla mielellä, kun tämän tekee heti eikä vasta muutaman rappauskerran jälkeen. Just sayin’.

Alas tiputellut rappauskohdat rappasimme uusiksi muurarin suosittelemalla karkeammalla KS 50/50 seoksella, jolla pystyy tekemään nopeita täyttöjä. Nopeus on toki suhteellinen käsite, kun tekijöillä ei ole aikaisempaa rappaamismenneisyyttä. Tekemällä oppii, virheistä erityisesti ja näiden viikkojen jälkeen voisin jo melkein uskaltaa sanoa, että nyt ollaan jo hajulla siitä, mistä rappaamisessa on oikeastaan kysymys.

Ilahduttavia asioita ovat myös ammattilaisten knoppitiedot jälkikäteen , kun hermoista on luovuttu jo aikaa sitten. Hioimme esimerkiksi karkeaa rappauspintaa ensin paperilla, vain todetaksemme sen olevan lähes yhtä tehokasta kuin seinään puhaltaminen. Suosituksesta ostimme hiomakiven seinän hinkkaamiseen, josta on kasvanut näiden viikkojen aikana ehdoton inhokkityökaluni. Eilen, viimeistellessämme pintatasoituksia, kuulimme maagisesta rautatyökalusta, jolla saa rouhittua karkean ja kovan pinnan kädenkäänteessä. Ehkä ensi projektissa sitten.

Kun roilot ja kopot oli saatu täytettyä, pääsimme pintojen ylitasoituksen kimppuun. Tasoitukseen valittiin Weberin LR+ suosituksesta, erityisesti arvostin kommenttia “helppo hionta”. Ylitasoituksella oli lopulta valtava vaikutus, sillä vaalea laasti muutti tumman luolan ja samalla mielialan sävyn takaisin vaaleaan. Tuli fiilis, että harppasimme valtavasti eteenpäin remonttikuopasta kohti valmista asuntoa. Ajattelimme pitkästä aikaa jälleen, että ehkä tästä voi sittenkin tulla hyvä.

Ikkunasyvennykseen levitimme testimielessä märkätilaan tarkoitetun laastin. Ikkunoiden reunat ovat pahamaineisia paikkoja laastin pitävyyden kannalta, ja edelliset kerrokset olivat irtoilleet tehokkaasti. Rapsuttelimme ylimääräiset irti, ja levitimme tilalle samaa kamaa mitä kylpyhuoneeseen ja keittiön vesipisteen kohdalle laitettiin. Nähtäväksi jää, pitääkö tämäkään tasoite kosteassa ja lämpötilavaihteiluille alttiissa paikassa, mutta paremmat todennäköisyydet arpoisin tälle kuin perusseinätasoitteelle.

Viimeiset päivät olemme tehneet viimeisiä korjailuja tasoitukseen, buukkailleet ammattilaisia tekemään töitä joihin emme aio itse koskea ja suunnitelleet seuraavia työvaiheita. Viikonlopun ohjelmassa on kylpyhuoneen seinien rakennus, jotta lattia päästään valamaan toivottavasti jo ensi viikolla. Lisäksi tulossa on pohjamaali seiniin (jee!) ja jälkikäteen muuratun kökön purkamisoperaatio kakluunin edestä (tuplajee!). Sormet ristissä odotellaan, onko kökkö muurattu vain koristetarkoituksessa, vai onko sillä haluttu peitellä esimerkiksi hajonneita laattoja.

Viimeisen purkuvaiheen jälkeen päästäänkin yhteen eniten odottamistani vaiheista: lattian hiontaan. En malta odottaa, että näen lopputuloksen.

Loppuun vielä vinkki: jos haluat seurata kuulumisia reaaliajassa, kannattaa käydä tsekkaamassa instagramin puolella. Päivitän profiiliin @impossible.site päivittäin uusimmat vaiheet.

Kylpyhuoneen laatat

Kuvituksena inspiraatiokuvia Pinterestistä, alkuperäinen lähde kuvatekstissä.

Kuten aiemmista kuvista on selvinnyt, kylppärimme kokee parhaillaan uudelleensyntymäänsä. Pohjatyöt alkavat olla hyvällä mallilla (lue: kuoppa on täytetty ja enää yksi seinä puuttuu). Omalta kannaltani kiinnostavin asia kylppäriremontissa on tietysti pintamateriaalien valinta. Olen käynyt jo jonkin aikaa läpi eri laattamalleja tulevaa taloprojektia ajatellen, mutta laattasuunnitelmiini tuli curve ball pikkukylppärin muodossa. Pikkuruiseen ja pimeään koppiin en voinut missään nimessä ajatella samoja modernin puutalon valoisiin ja avariin huoneisiin kaavailemiani laattoja, joten etsintä käynnistyi uudelta kantilta. Vanhan talon fiilikseen sopivuuden lisäksi valittavien laattojen tuli olla ajattomat, mieluusti vaaleat ja lisäksi moneen makuun sopivat. Asunto on mahdollisesti menossa jossain vaiheessa vuokralle, jolloin neutraalius on yleensä valttia.

Selasin kuumeisesti Pinterestistä erilaisia valkoisia laattoja ja ladontatyylejä, mutta subway-ladonta ja iso valkoinen laatta tuntuivat tunkkaisilta ja jo nähdyiltä. Vaikka subway-ladonta pysyy trendinä vuosikymmenestä toiseen, on sitä viime vuosina nähty taas hetkeksi riittämiin omaan makuuni. Tykkään enemmän tällä hetkellä trendikkäästä pystyladonnasta, mutten ollut varma sen sopivuudesta kohteeseen. Lisäksi uhkana on sama mikä kaikissa “trendiladonnoissa”; alkaako kylppäri viestiä 5 vuoden päästä 2020 koronakeväästä? Tämä ei välttämättä ole se aika, jonka erityisesti haluan muistaa kylppäriä katsoessani.

Ensimmäinen silmää aidosti miellyttävä ja sopivan ajattomalta tuntunut laatta oli 5×5 mosaiikki. Koska kohde on kompakti, pieni laatta tuntuu tilaan sopivammalta kuin suuret tai varsinkaan kuviolliset laatat. Pidän mosaiikista erityisesti isoina pintoina, mielellään saumattomasti lattiasta kattoon jatkuvana. Tämän hetken murrettujen sävyjen trendi miellyttää myös, mutta pelkään kopperon muuttuvan tunkkaiseksi ja kyllästyväni värimaailmaan parin vuoden jälkeen.

Varmaan valkoiseen tuo mielenkiintoa näissä kuvissa tumma saumaväri. Yksi tähän tyyliin kauneimmin toteutetuista kylpyhuoneista on Coco Sweet Dreams -blogin Hennan upea tila, joka on myös eräs inspiraationi lähteistä. Pidän todella paljon myös ensimmäisen kuvan valkoisesta saumauksesta, mutta pelkään värin kellastuvan ennen aikojaan. Tumma sauma taas näyttää todella freesiltä ainakin Hennan tapaan isona pintana toteutettuna.

Valkoiset laatat odottelevat jo autotallissa kantajiaan ja seinään hyppäämistä. Niiden kanssa kävi tuuri ja tori.fistä löytyi passelin kokoinen satsi sopuhintaan. Tummat sauma-aineet täytyy käydä vielä hakemassa, onhan tässä “onneksi” aikaa.

Kylppärin työlista ennen laatoitusta

– vielä muutama roilo suihkulle ja sen jälkeen rappaus
– lattialämmityksen asennus (aah)
– valu
– vesieristys

Ja tietysti eteisen seinän rakennus, joka on samalla yksi kylpyhuoneen seinistä. Myös tarpeeksi kapea kylppärin ovi on intensiivihaussa, toivotaan että pian lykästää.

Väliseinän eristys Hunton Nativolla

Remontin viivästyminen ja paisuminen liittyi vahvasti meidän ja ainoan seinänaapurin väliseen seinään, joka oli selvästi toivottua huonommassa kunnossa. Hirsirakenteeksi lupailtu väliseinä osoittautuikin läpilahoksi laudaksi, joka oli pakko purkaa pois. Ilman tervettä pohjarakennetta uudelle laattaseinälle kävisi kuin vanhalle: korkkaus ja laatat halki.

Purimme laudat ja säkkikaupalla vanhaa purua pois seinien välistä. Purut olivat onneksi kuivia, joten seinä oli kärsinyt vain suoraan laudoissa kiinni olleen rappauksen kastumisesta. Kylpyhuone oli rakennettu ennen vesieristysaikaa, mikä tarkoitti laattojen kiinnittämistä suoraan seinärappaukseen. Nykyisin onneksi tiedämme paremmin.

Purut pois, ja jäljellä oli enää naapurin seinä sekä muutama pystypuu. Teimme seinään uuden koolaukset ja tukirakenteet. Poistimme myös muutaman laudan katosta, jotta uudet putket päästään vetämään esteettä. Laudat käsiteltiin vielä teknisen isännöitsijän suosituksesta Boracolilla tulevien ongelmien välttämiseksi.

Kylpyhuone ennen Boracol-käsittelyä

Samainen isännöitsijä suositteli meille eristemateriaaliksi Hunton Nativoa, joka oli meille täysin uusi tuttavuus. Tämänkaltaiseen rakennukseen perinteistä mineraalivillaa ei saa laittaa eristeeksi, koska sen myötä rakenteet eivät pääse hengittämään tarkoituksen mukaisella tavalla. Eristemateriaalin tuli olla orgaanista ja ekologista, jotta vältymme tulevilta ongelmilta rakenteissa. Pohdimme Ekovillan ja Huntonin välillä, mutta lopulta Hunton vei voiton erityisesti luvatun äänieristyksen vuoksi. Seinän purun jälkeen naapurista kuului meille kaikki, ja halusimme maksimoida eristyksen ihan molempien osapuolten elämänlaadun takaamiseksi.

Hunton Nativo -paalit odottamassa asennusta

Hunton Nativo on puukuitupohjainen eriste, ja todella tiivistä tavaraa. Annan erityisplussan mukavasta puuhun viittaavasta, hieman paahtoleipämäisestä hajusta, jonka eriste toi asuntoon. Toki vaikutusta saattoi olla myös Boracol-käsitellyn seinän piiloon saamisella.

Hunton Nativon asennus sujui ihan mukavasti, vaikka seinä oli vaikeimmasta päästä palojen leikkaamisen kannalta. Materiaalin jämäkkyys vakuutti, ja siitä oli helppo muotoilla paloja erilaisten putkien ja rakojen ympärille ja tilkkeeksi. Aloitimme leikkaamalla Hunton Nativosta ensin isoimmat palat, ja siirryimme sitten pienempien soirojen täyttämiseen. Jatkossa käyttäisin tosin työvälineenä jotain muuta kuin villaveistä, jolla olimme projektiin aseistautuneet.

Vanha naapuriin vievä oviaukko tukittuna Huntonilla
Hanakulmien sovittelu Huntoniin

Lähes kaikki tekniikka tuli naapurin välisen seinän sisään, joten muotoiltavaa ja väisteltävää riitti. Tiiliseinään tulee roiloon ainoastaan suihku ja pyykkikone, muut sijoitettiin mahdollisuuksien mukaan kevyempiin seiniin.

Lopuksi vanerin kiinnitys allaskaappia varten

Eristeasennuksen lisäksi tehtiin samalla tuennat myös tulevaa allaskalustetta varten, jottemme törmää myöhemmin kiinnitysongelmiin.

Valmis Hunton Nativo -seinä

Kuten arvata saattaa, äänieristyksen parantuminen huterasta yhdenkertaisesta lautaseinästä on suorastaan maagisen tuntuinen. Parannusta olisi varmasti tullut millä tahansa materiaalilla huomattavasti, aika näyttää kuinka tyytyväisiä olemme Huntoniin normaalissa elämässä.

Seuraavaksi edessä: 11 reiän Gyproc-levyn asennus. En malta odottaa.