Säilytystilat yksiössä

Asunnossa oli ostohetkellä yksi melko pieni kaappi keskellä olohuonetta ainoana säilytyskalusteena keittiön lisäksi. Muutamme asuntoon itse kahden hengen voimin rakennusprojektin ajaksi, ja jostain piti taikoa tarpeeksi säilytystilaa molempien välttämättömille tavaroille. Suurin osa tavarasta menee varastoon projektin ajaksi, mutta jossain on säilytettävä päivittäin tarvittavat asiat, mielellään vielä katseen kestävästi.

Olisin alun perin halunnut tehdä keittiöstä yläkaapittoman, mutta tällöin meillä ei olisi ollut astioille lainkaan tilaa, yläkaapit oli siis pakko sisällyttää mukaan. Keittiön kaappimäärästä kuitenkin muuten tingittiin, koska samaan huoneeseen tarvitsi saada mahtumaan myös asunnon vaatesäilytys. Emme halunneet tukkia olohuonetta isoilla kaapeilla, joten ainoa mahdollisuus oli keittiön kansoittaminen mahdollisimman suurella kaappitilalla.

Tässä on myös yksi suuri syy mustaan keittiöön; en kestänyt ajatusta kolmesta erilaisesta valkoisesta kaapistosta postimerkin kokoisessa keittiössä. Sopivia kaappikokoja ja -malleja ei löytynyt samasta sarjasta hankittavaksi, joten sillisalaatti oli välttämätön säilytystilan maksimoimiseksi. Kaapit ovat onneksi vähäeleiset, ja musta ja valkoinen sopivat mielestäni hyvin vierekkäin.

Varsinainen keittiön säilytystila sijoittaa L-mallisesti peräseinälle ja ulottuu noin puoliväliin vasenta seinää. Toinen vaatekaapeista sijoittuu tason jatkoksi solahtaen kulmaukseen tilaa viemästä.

Kaapiksi valikoitui kolossaalisen kokoinen Platsa Ikeasta, joka kohoaa aina kolmeen metriin saakka. Kaapin alaosiin tulee tilaa henkareille, ylempään taas hyllytilaa harvemmin tarvittaville tavaroille. Ovet ovat mattavalkoiset, tasapintaiset ja vetimettömät pomppumekanismeilla. Kaapista onnistui kasata 140 cm leveä kokonaisuus, mikä jättää hukkasenttejä seinälle noin neljä. Uskon, että nämä saattavat tulla tarpeeseen asennusvaiheessa, koska seinät eivät ole täysin suorat.

Toiseksi kaapiksi oven ja ikkunan väliselle seinälle tulee Ikean Pax liukuovilla korkeammassa ja kapeammassa mallissa. Tilaan sopii juuri 150 cm leveä kaappi, ja liukuovet pitävät sen koon minimissä. Saranalliset ovet eivät ole vaihtoehto, koska muuten joudumme tinkimään ruokapöydästä. Ovista on tulossa myös mattavalkoiset Platsan tapaan. Sisusteiksi kaappiin tulee hyllyjä sekä laatikoita kaikelle sälävaatteelle, kuten sukille yms.

Näiden lisäksi kylppäriin on tulossa säilytystilaa kosmetiikalle ja pyykkiin liittyville asioille. Kävi melkoinen tuuri Ikeassa, sillä kylppäriin mitoitetut Lillången-kaapistot olivat yllättäen poistuneet valikoimasta. Satuttiin käymään Ikeassa ja bongasin pahaenteiset punaiset alennustekstit hintalapuissa. Kaappeja sattui löytymään vielä yhdet kappaleet varastosta, mutta lavuaari oli kaikkialta jo loppuunmyyty. Meinasi tulla jo hetken paniikki, kun mikään leveämpi lavuaari ei huoneeseen (tai budjettiin) oikein olisi sopinut, mutta lopulta Tampereen Ikean mahtava aspa onnistui kaivamaan yhden yksilön Kuopion tavaratalosta ja sai sen vielä toimitettua meille jälkikäteen kotiinkuljetuksella. Uskomattoman hyvää palvelua!

Toivottavasti näiden tilalle on tulossa jotain vastaavaa, sillä tuo korkea ja erityisen pienisyvyyksinen Lillången-peilikaappi on ollut meillä jo monen kylppärin pelastus. Sinne mahtuu tavaraa uskomaton määrä, vaikka itse kaapin mitat ovat todella pienet. Muuta säilytystilaa kylppäriin ei oikeastaan ole tulossa, tällä hetkellä kovassa pohdinnassa on mm. mihin saadaan sullottua pyykkikori… Pyykkikone onneksi mahtui lopulta hienosti paikkaansa ilman mitään ongelmia, ja tähän olen aivan erityisen tyytyväinen.

Näiden lisäksi eteiseen on tulossa tilaa muutamalle henkarille, ja mahdollisesti tekniseen tilaan (=lämminvesivaraajan tila parvella) saa ujutettua jotain sisään, mutta muuten ollaan melko minimalistisissa tunnelmissa. Jotenkin jopa toivon tämän asumisen jälkeen, että ymmärtäisin miten pienellä tavaramäärällä lopulta tulee toimeen, ja osaisin tehdä valtavan karsinnan sitten taloon muutettaessa.

Miten teillä on järjestelty vaatesäilytys? Onko tilaa aina liian vähän, vai onko joku joskus onnistunut hankkimaan liikaa säilytystilaa? Heitä kommentti, olisi kiva tutustua myös muiden säilytysratkaisuihin!

Talotoimittajan valinta

Saku julkisivu pohjoiseen
Julkisivuluonnos pohjoiseen ja kadulle

Ennen taloprojektin aloittamista kävimme läpi todella monia talotoimittajia ja vertailimme paketteja kyllästymiseen saakka. Meillä oli alusta asti ajatuksena, että teemme itse mahdollisimman paljon, ja moni pakettitoimittaja tarjosi vain avaimet käteen malleja tai sisustusta vaille valmiiksi toimitettavia ratkaisuja. Kävimme silti läpi myös useamman muuttovalmiin talon toimittajan, jotta saimme käsityksen valmiin talon kustannuksista ja mitä mikäkin maksaa. Myös vertailu oli helpompaa, kun pyysimme sekä säältä suojaan -tarjoukset (missä tätä vaihtoehtoa tarjottiin) että muuttovalmiit toimitukset. Pakettitoimittajien lisäksi tarjouksissa oli mukana myös urakoitsija, joka toteuttaa taloja pitkästä tavarasta. Lähtöjään mukana oli puutalojen lisäksi myös muutama kivitalotoimittaja, mutta ne jäivät pois jo alkuvaiheessa.

Paketti vai pitkä tavara?

Heti lähtöjään täytyy sanoa, että kilpailutuksesta ei ole tehty vaivatonta. Eri pakettitoimittajien yhdistelmät sisältävät hyvin eri asioita, paitsi sisustusmateriaalien suhteen, myös ihan rakennusteknisesti. Lukuisten tapaamisten jälkeen alkoi olla selvää, että myyjän ammattitaidolla on valtava merkitys projektin onnistumisessa palveluntarjoajan muun suunnittelupoppoon lisäksi. Osa myyjistä vakuutti rakenteiden onnistumista, vaikka myöhemmin selvisi, ettei toimitus olisi ollut sittenkään mahdollista haluamallamme tavalla. Talopakettitarjoajien mukautuvuudessa itse suunniteltuun taloon oli myös omat haasteensa, kun toimittajan käyttämä tekniikka ei aina ollut täysin yhteensopiva omien toiveidemme kanssa. Toki tilanne olisi ollut varmasti täysin toinen, jos olisimme päätyneet johonkin valmiiseen pakettimalliin. Tämä siis kannattaa huomioida suunnitellessa – löytyykö valikoimasta valmis malli, vai haluatko täysin oman?

Saku julkisivu länsi
Julkisivu länteen

Koimme ongelmalliseksi myös hinnoittelumetodit. Pyysin kaikilta toimittajilta listan koko toimituksen sisällöstä, mikä paljasti huomattavasti enemmän kuin myyntikeskustelut. Materiaaleja oli varattu osalla enemmän, toisilla vähemmän, osalla kylpyhuone oli valmistettu harkoista, osalla taas levystä ja niin edelleen. Pidimme omituisena, että erityisesti muuttovalmiin talon myyjät keskittyivät heti ensi tapaamiselta sisustusmateriaalien valintaan ja jättivät talon rakenteet täysin sivuun. En tiedä kiinnostaako porukkaa normaalisti talon rakennustapa, mutta laminaatti/parkettiakseliin keskittyminen esimerkiksi rakenteiden onnistumisen sijaan tuntui todella nurinkuriselta meidän näkövinkkelistä.

Muuttovalmiin kohteen pintamateriaalit olisi pitänyt lyödä lukkoon heti varhaisessa vaiheessa, mikä jännitti. Muutamme todennäköisesti mieltämme vielä kymmeneen kertaan projektin edetessä, minkä vuoksi kaipasimme liikkumavaraa tilausten etenemisvauhtiin. Myös joustavuus toimituksessa ja muutosmahdollisuudet eri vaiheissa olivat toivottuja ominaisuuksia. Tinkimättömyys halutun ratkaisun saavuttamisessa erityisesti autokatoksen suhteen (ei tolppaa keskelle katosta) käänsivät kelkkamme jo aikaisessa vaiheessa tutun urakoitsijan suuntaan. Kun vielä hänen tekemänsä muuttovalmis tarjous oli melko lähellä pakettien tarjousta, ei asiaa tarvinnut hirveästi miettiä. Meidän talo rakennetaan siis pitkästä tavarasta, urakoitsijana vuonna 2019 Vuoden vahvin rakentaja -tittelin voittanut Pirkanmaan Pro-Rakennus. Nappaamme itse vasaran lennosta talon edetessä, ja urakoitsijana toimiva Teemu pysyy vastaavana mestarina läpi projektin.

Kilpailuetuna joustavuus

Arvostimme valinnassa ammattimaista lähestymistapaa, jossa meille selitettiin alusta lähtien eri valintojen merkitys. Suunnittelu oli todella joustavaa, ja talo piirrettiin vaatimustemme ehdoilla. Pitkästä tavarasta rakentaminen tarjoaa rajattomat mahdollisuudet, joihin vaikuttavat ainoastaan rakennustekniset seikat (kuten tukirakenteiden tarve yms). Erityisesti pidimme siitä, että pääsemme tekemään valintoja pikkuhiljaa ja talo muotoutuu prosessin myötä. Meille oli tärkeää, että saamme valita mitkä tahansa materiaalit ja toimittajat. Talosta tulee siis juuri sen näköinen kun halutaan, toki budjetin rajoissa. Pidän valinnanvapaudesta erityisesti pintamateriaalien kanssa, mikä näkyy paketteihin verrattuna erityisesti vesi- ja kiintokalusteissa.

Saku julkisivu etelään
Julkisivu etelään

Pohjatyöt ja maatyöt eivät kuuluneet pakettitoimittajien tarjouksiin, vaan tämä osuus olisi pitänyt hoitaa itse. Koska emme tiedä maanrakennuksesta mitään, tämä tuntuu vähintäänkin epäilyttävältä, ja olimme siksikin tyytyväisiä urakoitsijan valintaan. Urakoitsija hoiti kaikki pohjiin ja perustuksiin liittyvät vaiheet itse omien kontaktiensa kautta, joten työt etenivät sujuvasti ja kerralla maaliin.

Oman arvonsa valintaan toi myös paikallisen osaamisen tukeminen. Pidämme ajatuksesta, että talolla on aina tuttu tiimi, joka on tottunut työskentelemään yhdessä. Tänä omituisena korona-aikakautena paikallisten toimijoiden valinta korostuu mielessämme entisestään, ja olen todella tyytyväinen projektin työllistävään vaikutukseen.

Laajasta vertailusta oli mielestäni hyötyä, koska saimme selvän kuvan odotettavissa olevasta summasta, samoin kuin käytettävistä materaaleista ja niiden hinnoittelusta. Urakoitsijan tarjous ei ollut yhtä tarkka, mutta toisaalta pyysin vain summittaista arvioita muuttovalmiista perusmateriaaleilla, koska tiedossa oli, ettemme joka tapauksessa tule kyseistä ratkaisua ostamaan.

Saku julkisivu itään

Täytyy kuitenkin myös sanoa, että jos emme olisi olleet kuulleet urakoitsijasta etukäteen niin paljon hyvää, valinta olisi ollut huomattavasti vaikeampi. Pakettien etuna on periaatteessa juuri hintojen pitävyys ja ennustettavuus valintojen aikaisen teon vuoksi. En silti täysin varauksetta suhtautuisi myös tähän, sillä yksi saamamme tarjous oli useita kymmeniä tuhansia muita halvempi, mikä soitti hälytyskelloja. Tarkempi tarkastelu paljasti, että tarjouksesta puuttui monia hintaa nostavia osia, ja näiden lisäyksen jälkeen loppusumma kohosi kuitenkin samaan kuin muut. Urakoitsijan valinnassa korostui tarjouksen lisäksi myös luotettavuus. Valitsemallamme Pro-Rakennuksella on melkoisen pitkä ura talonrakentamisen parissa, jolloin yllätyksiä ei juuri pääse syntymään. Tähän mennessä laskelmat ovat pitäneet hyvin paikkansa, potti räjäytetään sitten pintamateriaalien valinnan vaiheessa…

Talo etenee tontilla kovaa vauhtia, käymme paikalla päivittäin lähinnä olemassa tiellä ja ihmettelemässä edistystä. Tähän mennessä olemme olleet valintaan todella tyytyväisiä, työt on hoidettu rivakasti ja suunnitelmien mukaan. Olemme saaneet itse keskittyä asunnon remontointiin, joka sekin alkaa pian lupaavasti osoittamaan valmistumisen merkkejä. Siitä lisää myöhemmin.

Haluatko seurata projektien etenemistä reaaliajassa? Ota seurantaan Impossible Blog Facebookissa ja @impossible.site Instagramissa, niissä on nähtävillä kuulumisia päivittäin!

Kesäkuun kootut – osa 2.

Viemärit ja täytöt

Tarina jatkuu valujen jälkeen valmiilla korkeuksiin kohoavalla sokkelilla. Sokkeliin kiinnitettiin patolevyt ennen täyttöjen aloittamista kuten kuuluu, sen jälkeen alkoi hiekka virrata ja talo tuntui laskeutuvan takaisin normikorkeudelle maan kohotessa ympärillä.

Hiekkaan ilmestyi kaupunkikämpältä tutut viemäriputket, mitkä tekevät mut edelleen jostain mystisestä syystä tosi iloiseksi. Kai ne ovat tavallaan joku ensimmäinen merkki siitä, että tästä on tulossa ihan oikeasti toimiva asumus? Kävin silmä kovana vahtaamassa että putket on sijoitettu niin että toivomani seinä-wc nyt varmasti toteutuu. Kaikki näytti hyvältä ja pohja tuntui konkretisoituvan ensimmäistä kertaa betonialtaasta huoneisiin.

Hiekan jälkeen tuli jokunen kuorma soraa, mikä nosti tontin pinnan halutulle tasolle. Ilahduin vielä putkiakin enemmän tästä meidän valtavasta parkkipaikasta! Vanhan talon parkkitila sijaitsi takapihalla, ja näiden asumisvuosien jälkeen oltiin molemmat ehdottoman valmiita luopumaan tien kolaamisesta talvella, vaikka menetetty parkkitila hiukan harmittikin. No ei harmita enää, kyllä mahtuu edelleen autot vaikka poikittain pihaan! Pyörylä maassa etualalla on tulevan autokatoksen kulma, ihan näin avoimeksi alue ei siis jää vaan tulossa on kahden auton katos.

Vedet ja sähköt

Ennen valuverkkojen kiinnitystä pohjiin vedettiin vesiputkien lisäksi myös putkia sähköjä ja nettiä varten. Putket vietiin kaikkiin makuuhuoneisiin lattiassa sekä keittiön saarekkeelle, johon halutaan myös pistorasioita. Loput sähköt viedään sitten katon ja seinien kautta, eli kaikkea ei onneksi tarvinnut vielä tässä vaiheessa vetää.

Samaan aikaa kämpällä

Jostain syystä kesäkuulta löytyi vaan tuhnuisia kännykkäkuvia, mutta koitetaan kestää!

Taloprojektin lisäksi kaivettiin aikaa esiin myös kämpällä oloon, sillä asumus pitäisi saada muuttokuntoon heinäkuun aikana. Kesäkuun iso ponnistus oli keittiön valmiiksi saattelu välitilan laattojen ja pistorasioiden kiinnitystä lukuunottamatta. Keittiöön vedettiin vedeneristeet allastason taakse jäävään seinään ja lattiaan, ja lisäksi muovimatto tiskin alle 10cm seinälle nostettuna. Vesivahinko on kaikkien toiveissa viimeisenä tämän ikäiseen taloon, joten haluamme varmistua, että mahdolliset ongelmat havaitaan hetimmiten.

musta keittiö kaapit epoq

Keittiöksi valikoitui Gigantin Epoq osittain hinnan perusteella, osittain saatavilla olevien osien vuoksi. Ikea oli pitkään mukana kamppailussa, mutta tippui lopulta yhden ovikoon puuttumisen takia. Keittiöön tuli 45cm leveä integroitu astianpesukone, mihin Ikealla ei ollut tarjota sopivaa peitelevyä. Halusimme kokeilla mustaa keittiötä muuten klassiseen kohteeseen, lähinnä koeponnistuksena talon keittiöväriä ajatellen. Ennustan itselleni pitkää uraa kaapinovien pesijänä vetimistä huolimatta… Ehkä taloon tulee kuitenkin jonkin muun värinen keittiö.

Vesieristeen lisäksi seiniin vedettiin ensin pohja-, sitten pintamaali. Levyseinälle laitettiin Tikkurilan Höyhen täysmattana Harmony-maalina, ikkunaseinälle levitettiin käsin puhtaanvalkoinen kalkkimaali. Maalin sävyä pohdittiin pitkään ja hartaasti seinään teipattujen värilappusten avulla, ja lopulta alunperin seiniin kaavailtu Tikkurilan Paperi alkoi tuntua jotenkin liian kliiniseltä tähän tilaan. Höyhen näytti lähes valkoiselta, mutta Harmony-maaliin sävytettynä mukavan pehmeältä ja utuiselta. Tällä hetkellä sävymaailma tuntuu oikein hyvältä ja sopivan neutraalilta. Seinät sopivat hyvin myös perusvalkoiseen kattoon ja listoihin, jotka nekin ammuttiin keittiöön kesäkuun aikana.

Seuraa projektien etenemistä reaaliajassa Instagramissa tilillä @impossible.site.

Kesäkuun kootut – osa 1.

Huh, kahden raksatyömaan arki on käynnistynyt toden teolla. Onneksi nyt koitti viimein myös pitkään odotettu kesäloma päivätöistä, ja aikaa jää toivottavasti muuhunkin kuin paikasta toiseen sinkoilemiseen. Aloitetaan heinäkuun postaukset kesäkuun kuulumisista, ja mitä kaikkea tähän mennessä on tapahtunut. Onneksi arkisto pursuaa kuvia, sillä huomaan jo nyt aivojeni muuttuneen jonkinlaiseksi epämääräiseksi mössöksi, joka ei muista esimerkiksi päätettyä huonekorkeutta uudiskohteeseen… Seuraa siis kuvareportaasi viimeisen kuukauden tapahtumista! Kuvia oli niin paljon, että jaan kuukauden kahteen osaan.

Talon purku ja tontin tasoitus

Kesäkuu alkoi vanhan talon purulla ja tontin siloittamisella. Tätä ennen käynnissä oli muuttorumba eri kohteisiin, joka päättyi tavaran sullomiseen mökin jokaiseen sopukkaan. Tämä kesä on elelty tyytyväisenä mökillä Sastamalassa, eikä noin tunnin ajomatka suuntaansa ole vielä toistaiseksi alkanut hapottaa. Todennäköisesti tilanne on toinen syksymmällä, kun pimeys koittaa ja töihin pitäisi raahautua joka aamu kahdeksaksi. Tätä ei toivottavasti jouduta liiaksi testaamaan, vaan kämppä (ja pikamuutto) olisi tarkoitus saada valmiiksi heinäkuun loppuun mennessä. Here’s hopin’.

Pohjien kaivaminen

Talon purkua seuraavalla viikolla käynnistyi täysi rähinä, kun kaivuri saapui muotoilemaan talon pohjia. Pihan perälle ilmestyi valtavat hiekkavuoret pois kaivetuista vanhoista maa-aineksista. Kävimme tontilla lähinnä olemassa tiellä ihmetellessämme edistystä, joten tästä vaiheesta ei juuri ole raportoitavaa.

Jos voin jonkun suosituksen antaa, on valita yhdessä työskentelemään tottuneita tekijöitä. Säätö vähenee 1000% eikä joudu itse olemaan rikkinäisenä puhelimena välissä, kun täytyy päättää ja ohjeistaa asioita joista ei mitään varsinaisesti tiedä. Me emme tiedä talon pohjien kaivamisesta mitään, joten annan kiitollisena ammattilaisten hoitaa työnsä kuten parhaaksi näkevät ja keskityn itse pysymään poissa jaloista.

Perustukset

Pian kaivuutöiden jälkeen tontille ilmestyi materiaaleja perustuksia varten. Meille tulee antura ja sokkeli, mitä alettiin rakentaa varsin nopeasti. Taloprojekti on ensimmäisemme, eikä meillä varsinaisesti ole perspektiiviä aikatauluun tai toteutustahtiin. Ympäriltä (aina naapureista lähtien) on kuitenkin kuulunut paljon päivittelyä projektin uskomattomasta etenemisnopeudesta, joten hyvää tahtia kaiketi liikutaan eteenpäin. Sokkelivalun kohdalla menossa oli päivä 12, jos purkua ei oteta huomioon.

Sokkelivalut

Sokkelivalut tehtiin kaikista karmeimmalla helleviikolla, ei käy kateeksi tontilla pyörineitä työmiehiä. Päivisin lähempänä +30C huitelevat lämpötilat ajoivat meidät käymään raksalla entistä tiuhempaan tahtiin, kun valua kasteltiin muutaman tunnin välein liian nopean kuivumisen ja sen aiheuttaman halkeamisen estämiseksi. Juhannus meni mukavissa tunnelmissa vettä suihkutellessa, kerrankos sitä talon onnistumisen eteen.

Ennen täyttöjä tuntui että ollaan rakentamassa vuoren kokoista taloa. Vanha talo sijaitsi kuopassa, ja uutta nostettiin reilu metri ylemmäs, jotta vedet eivät valuisi edessä kulkevalta tieltä suoraan talolle. Muuten pohjia riivaa tyypillinen talonrakentajan kirous: koko kompleksi näyttää rusinan kokoiselta. Me on vitsailtu, että ollaan rakentamassa ihan todella kallista yksiötä. Onneksi perspektiiviä on antamassa kaupungin kenkälaatikko, aito yksiö, joka on kuitenkin sitten huomattavasti nyt rakenteilla olevaa kompleksia pienempi. Vähemmän työläästä en mene sanomaan.

Osa 2 tulossa julki myös pikimmiten, siellä mukana myös kämppäkuulumisia! Jos haluat seurata etenemistä lähempänä reaaliaikaa, ota seurantaan @impossible.site Instagramissa, päivitän kuulumisia tilille joka päivä.

Vanhan talon purku

Talon purkaminen kävi helpommin kuin olisin voinut ikinä kuvitella. Varsinaista purkuoperaatiota edeltänyt kevään muuttomaratoni eskaloitui viikon täyspäiväiseksi muutto-operaatioksi, jolla on selkeä tavoitepiste: talon on oltava täysin tyhjä purkajia varten. Tiedättekö sen tunteen, kun kaikki olennainen on siirretty, ja jäljellä on lainehtivaa kamaa, jolla ei ole varsinaista järkevää tarkoitusta mutta jota et voi kuitenkaan pistää kaatiskuormaan. Ne tavarat, joita et haluaisi ottaa mukaan, mutta lopulta pakkaat kiltisti laatikkoon. Tein itseni kanssa sopimuksen, jos ne kamat on edelleen koskemattomina varastolaatikoissa kun siirrytään uuteen taloon, ne menee kaatikselle katsomatta. Vaikka kuinka tekisi pahaa kierrättäjän sielussa.

Kun purku viimein koitti toteutettiin kahdessa vaiheessa, ensin asbestipurut ja sitten varsinainen talo. Sisätilojen asbestit kävi purkamassa erillinen ammattilaisyritys testin osoittamista paikoista, koska asbestiin ei saa itse koskea eikä se ole hyväksikään. Meiltä asbestia löytyi usean huoneen lattialaatoista ja yhdestä kattilahuoneen putkesta. Näiden purku onnistui yhdessä päivässä, ja jälki oli todella siistiä, vaikka kyseessä oli purkukohde. Asbestipurkajan hankki lopulta talon purkufirma, jonka saamat tarjoukset olivat huomattavasti itse saamiani tarjouksia huokeampia.

Pro tip! Pyydä myös urakoitsijaa kilpailuttamaan sivu-urakkaa, he saavat monesti yksittäistä kysyjää parempia tarjouksia. Tai sitten itsessäni on vaan joku kusettajia houkuttava ominaisuus, joka käskee tarjoajaa nyhtämään akalta rahat pois.

Asbestia löytyi sisätilojen lisäksi myös talon ulkoseinien mineriittilevyistä, mikä oli toki tiedossamme jo talon ostovaiheessa. Päädyimme purkamaan levyt ulkoseinistä itse, koska ne oli helppo irrottaa kokonaisina. Emme tarvinneet operaatioon edes telineitä, koska kaksikkomme toinen osapuoli on nostokurkimallia ja yltää normaali-ihmiselle tavoittelemattomissa oleviin korkeuksiin. Purku kävi nopeasti: ruuvasimme levyt irti seinästä, ja nostelimme ne suursäkkeihin. Purkajan kanssa sovittiin, että he nostavat säkit kyytiin viedessään muita purkujätteitä, eikä meidän tarvinnut huolehtia muusta. Levyjen irrottamiseen meni yksi ilta, omalla työllä saavutettu säästö oli tuhannen euron luokkaa eli meidän mielestä ehdottomasti kannattavaa työtä.

Asbestien poistamisen jälkeen oli vuorossa purkutyö, joka hoitui todella rivakasti kahdessa päivässä. Valitsimme urakoitsijan somessa vastaan tulleiden suositusten perusteella, enkä voisi olla tyytyväisempi. Urakoitsija hoiti kaiken sovitusti ja ajallaan, mukaan lukien rakennusjätteen lajittelu ja poisvienti, sekä tasoitti tontin valmiiksi maatöitä varten.

Maanrakennustyöt tontille tulee tekemään toinen yritys. Olen työelämän kautta oppinut arvostamaan sujuvaa tiimityöskentelyä ja kommunikaation helppoutta, sillä se ei todellakaan ole selviö. Rakennusurakoitsijallamme on oma vakiintunut kaivuukumppani, joten valinta oli helppo. Kilpailutimme toki silti tarjouksen, mutta jokusen satasen vuoksi valinnassa ei todellakaan kannattanut tinkiä. Kaivuri saapui paikalle sovitusti, ja varsinainen rakennusprojekti pääsi alkamaan 8.6.2020.

Tällä hetkellä tontilla kaivetaan jo kovaa vauhtia salaojia, viemäröinnit on tehty ja talon pohja muotoutuu hiljalleen. Blogi päivittyy hiukan jälkijunassa myös tulevaisuudessa, päivän kuulumiset löytyy tuttuun tapaan instagramista. Ota seurantaan @impossible.site ja näet reaaliajassa mitä tontilla tapahtuu!

Toukokuun kootut

Ajattelin tehdä kuukausien lopuksi koonnin tapahtumista ja mahdollisista aikaansaannoksista, jotta projektien eteneminen olisi näkyvämpää tilanteen tuntuessa paikoillaan junnaavilta. Summaaminen auttaa paitsi oman motivaation ylläpidossa, myös aikataulujen seuraamisessa suuremmassa mittakaavassa. Myös jälkikäteen on helpommin nähtävissä, mitä kaikkea sitä tuli tehtyä, sitten 10 vuoden päästä kun kokemuksen aiheuttama trauma sallii taas aiheeseen palaamisen. Paljon on tapahtunut viime kuun aikana, vaikka muuttoa ei vielä päästykään tekemään haluttuun kohteeseen. Tässä listattujen kohokohtien lisäksi muutoksen on kokenut myös mm. kakluuni, jonka lisäosa-monumentti on viimein mennyttä aikaa. Tästä luvassa oma postauksensa myöhemmin.

Lattiapohjat kuntoon

Alkukuusta päästiin pitkään odotettuun tavoitteeseen lautalattian kanssa, kun lattia saatiin hiottua odottelemaan maalausta. Lattian hionta ei sujunut täysin kuin Strömsössä, mutta vaikeuksien kautta päästiin lopulta voittoon ja vanha lattia saatiin pelastettua. Koko hiomissaaga löytyy omasta postauksestaan.

Lattia eteni myös kylppärin puolella lattialämmityksen asennuksen ja lattiavalun muodossa. Valitettavasti aikatauluhaasteet ovat tulleet meidän ja vesieristäjän väliin, ja laatat odottelevat edelleen laatikoissaan alle tulevia vesierkkakerroksia. Ehkä jo tällä viikolla? Lisäjuttua kylppärin lattiasta löydät täältä.

Keittiön valmiit pinnat

Keittiössä on nähty mukavia edistysaskelia sekä seinien että katon kanssa. Seinät saatiin maalattua lopulliseen sävyyn (Tikkurilan Harmony, sävy Höyhen), ja katto sekä kattolistat ammuttua paikalleen. Kattolistojen asennus oli ehdottomasti oma operaationsa, jota en kuitenkaan murhaavista katseista johtuen lähtenyt sen tarkemmin dokumentoimaan. Kerrottakoon, että jokainen kulma oli kaltevuudeltaan eri, ja mikään ei luonnollisestikaan ollut lähelläkään 90 astetta. Seinät aaltoilivat, ja joku oli valinnut kivan leveän kattolistan. Vinkki erilaisten logiikkatestien järjestäjille: toteuttakaa minikokoinen listoitushaaste. Siinä todella erotellaan jyvät akanoista.

Vesieristemassan lisäksi lattialle laitettiin vielä muovimatto, joka nostettiin seinälle.

Lähempänä lattiaa on myös edistytty; tiskialtaan ja astianpesukoneen taustat ja aluset on myös vesierkattu, ja eilen kaappeja mallailtiin asentoon jo todenteolla. Lopullinen kiinnitys odottaa parhaillaan toista ilmeisen vaikeasti työmaalle saatavaa henkilöä, sähkäriä, vetämään johdot paikoilleen koneille. Koneet on kuitenkin jo kärrätty kämpälle ja ne odottavat paikoilleen hyppäämistä. Ehkä ensi viikolla?

Rakennuslupa ja muutto

Toukokuun ehdottomasti suurin edistysaskel oli uudelle talolle viimein myönnetty rakennuslupa, joka käynnisti tapahtumien pyörteen ja söi ajan loppukuusta täysin remppakohteesta. Rakennusluvan myöntämisen jälkeen tyhjensimme koko 190m2 talon, muutimme kamaa pitkin Pirkanmaata kohteeseen 1, 2, 3 ja 4, ja riisuimme talon kaikesta, minkä haluamme säästää (lue: kaappien lankavetimet). Talon purkamisen koordinointiin liittyi myös aikataulutus kombolla asbestipurkaja – purkaja – merkitsijä – pohjien kaivaja, mausteena aikataulutetut visiitit vesilaitokselta, sähkölaitokselta ja naapurin sedältä, jonka sähkökaapista vanhan talon sähköt oli aikanaan vedetty meidän taloon.

Tällä viikolla talo puretaan pois, ensi viikolla kaivetaan uuden perustukset. Tällä aikaa siirrymme taas kämpälle valmistamaan kohdetta muuttovalmiiksi, sekä mökille toipumaan viimeisen kahden viikon kurimuksesta. Ajanvietto maaseudulla tuntuu hetken ajan oikein hyvältä ajatukselta.

Talon julkisivu

Kämpällä jouduttiin pistämään remppatyöt hetkeksi stoppiin, kun muutto tuli ajankohtaiseksi rakennusluvan myötä. Viimeinen viikko on puuhattu intensiivisesti tavaran siirtämisen ja talon tyhjentämisen parissa, nyt alkaa viimein olla valmista.

Ajattelin tässä kohtaa vilauttaa näkymiä tulevan talon ulkomuodosta, kun projekti nyt lähtee konkretisoitumaan varsin nopeasti. Vanha talo puretaan kokonaisuudessaan ensi viikolla, ja uuden talon pohjia aletaan kaivamaan maanantaina 8.6. alkaen. Uuden talon asuinpinta-alaksi tulee 130m2 , ja kokonaispinta-alaksi 190m2. Kokonaispinta-alaa nostaa 1,5 auton kokoinen autotalli sekä kahden auton kokoinen autokatos.

Julkisivu edestä

Tontti sijaitsee vanhalla kaava-alueella, mikä on ilahduttavan vapaamuotoinen talon ulkomuotoa ajatellen. Kaavamääräyksissä oli käytännössä vain muutama ehto: talon on oltava yksikerroksinen, harjakattoinen ja sijaittava tien vieressä. Tontilla on tilaa ja rakennusoikeutta niin paljon, että rahat loppuvat kauan ennen neliöitä, joten yksikerroksinen talo on looginen valinta. Samoin sijoittelu tien viereen on järkevä paikka, sillä tällöin talon taakse jää katseilta suojaan suuri etelän suuntaan aukeava piha-alue. Värin suhteen alue ei aseta rajoituksia, ja pohdimme pitkään vaihtoehtoja. Päädyimme lopulta täysmustaan taloon pienellä puunvärisellä twistillä.

Talon oikea pääty

Katon muodon kanssa sen sijaan puljattiin jonkin verran, sillä pohjan muoto ei ole perinteinen suorakaide vaan U. Harjakaton muodossa huonekorkeuksiin tuli jonkin verran ongelmia, eikä myöskään ulkomuoto täysin miellyttänyt moderniin hakeutuvaa silmää. Onneksemme kunta hyväksyi rikotun harjakaton mallin, minkä ansiosta muoto on hieman modernimpi ja myös huonekorkeudet paremmin toteutettavissa.

Talon vasen pääty

Päätyjen ikkunat haluttiin pitää minimissä, koska molemmilla puolilla sijaitsee naapuritalo. Suurimmat ikkunat sijoitettiin takapihalle päin, josta ei ole suoraa näkymää sisään esimerkiksi ohikulkijoille. Emme halua asua akvaariossa, jossa verhot on pidettävä aina kiinni, ja siksi ikkunat on sijoitettu mahdollisimman taktisesti.

Takapihan näkymä

Takapihan muoto rakentuu autotalli- ja makuuhuonesiivistä, joiden väliin jää suojaisa terassialue. Terassia on mahdollista levittää myös kolon ulkopuolelle, näin todennäköisesti tullaan tekemään. Myös isoimmat ikkunapinta-alat on sijoitettu tälle sivulle, luonto ja valo saavat tulla sisään. Terassille on kulku sekä autotallista että keittiöstä, näin saadaan toivottavasti minimoitua tavaran roudaaminen.

Talon asettelu tontille

Talon mallia on suunniteltu pitkään ja hartaasti, ja tuntuu hullulta, että se on nyt yhtäkkiä konkretisoitumassa. Nyt piirustuksia katsoessa talosta on tulossa melkoisen monimuotoinen, mutta yhtään piirrettä emme ainakaan tässä hetkessä halunneet karsia.

Ensi viikolla puretaan, tällöin toivottavasti ehdimme taas kämpän kimppuun. Keittiö odottaa edelleen kasaajaansa, samoin vinot kulmat kattolistojen asentajaa. Tänään onneksi paikalle on tulossa vesieristäjä, uskallanko jo kohta oikeasti unelmoida valmiista laatoituksesta?

Uuden alku

Remontti etenee hiljalleen väliaikaisasunnolla, keittiön pinnat alkavat olla valmiit lattian maalausta lukuun ottamatta, ja kaappeja sovitellaan parhaillaan paikalleen. Asennus jatkaa jo totuttua teemaa; vinot seinät asettavat haasteita. Silti runkojen asettelussa on jotain melkein lohdullista normaaliutta ja pysyvyyden tunnetta ympärillä vellovan kurimuksen keskellä. Meillä on kohta oikea keittiö.

Ilahduttavaa: normaalilevyinen taso riittää

Tällä hetkellä myllerretään muuallakin kuin remppakämpällä tai koronakurimuksessa. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, meille on myönnetty purkulupa nykyiselle asumukselle, ja rakennuslupa uuteen. Yllättävää, kuinka lopullisilta ja nopeilta asiat tuntuvat, vaikka onhan tässä väliaikaisratkaisussa viihdytty jo 2,5 vuotta. Rakennusprojektia starttaillaan siis pikimmiten, jotta talo saataisiin sateelta suojaan jo kesän aikana, ja pääsemme keskittymään sisätiloihin syys- ja talvikaudella.

Käytännön aikataulu projektin starttaamiseen rakentui tetriksestä, jonka epäilen olevan vasta alkusoittoa varsinaiselle projektille. Ensi perjantaina meiltä tullaan katkaisemaan vesi, ja asbestipurkajat aloittavat talolla aika tarkalleen viikon päästä. Asbestitestaukset varmensivat sen, mikä jo muutenkin tiedettiin: 1968 rakennetun talon lattialaatoissa, putkieristeissä ja ulkokuoressa on asbestia, ja ne täytyy purkaa ennen muun talon purkua valtuutetun tekijän toimesta.

Ennen asbestipurkua meidän on muutettava talosta pois, se hoidetaan rivakkaan tahtiin loppuun ensi viikonloppuna. Pitkä muuttoaika on ollut toisaalta hienoa, toisaalta raastavaa. Alan taipua rynnäkkömuuton kannattajaksi, koska silloin välitilassa elämistä ei käytännössä ehdi tapahtua. Kuukauden jatkunut tavaroiden lainehtiminen eri kohteiden välillä on olotila, jota en voi suositella kenellekään. Asunto ei ehdi mitenkään valmiiksi näin tiukassa aikataulussa, joten siirrymme mökille Sastamalaan odottelemaan kylpyhuonetta ja muita mukavuuksia. Kaksi muuttoa parin kuukauden sisään, en malta odottaa.

Asbestipurkajien jälkeen itse talo puretaan seuraavalla viikolla, mikä vaatii sitä ennen visiitin sähkölaitokselta ja työmaasähkäriltä. Lopullinen aloituspäivä on lyöty lukkoon: 8.6. starttaa uuden rakennus. Sehän on ihan just.

Nyt tositoimiin ryhdyttäessä mietityttää monikin asia, kuten maailmanlaajuinen pandemia, tulevaisuuden talousnäkymät ja moni muu. Elämme kuitenkin ajatuksella, että aina tulee jotain. Mikä olisi parempi kesä tärvätä pitkiin raksapäiviin kuin tämä tuleva, jos emme voi matkustaa normaaliin tapaan? Vasta tulevaisuus näyttää, mikä on lopulta järkevää, emmekä halua jäädä odottelemaan. Toiminnan aika on nyt.

Seuraavaksi luvassa esittelyä raksakohteesta, stay tuned.

Kylpyhuoneen lämmitys ja lattiavalu

Vanhassa kylpyhuoneessa oli lämmitysmuotona seinästä sojottava vanha sähköpatteri, joka söi pienestä huoneesta arvokasta tilaa. Patterin käyttö ei muutenkaan ole toivelistallani ensimmäinen mitä kylpyhuoneeseen tulee; jokainen, jolla on ollut ilo asua patterilla lämmitetyssä kylpyhuoneessa tietää, mitä jäinen lattia oikeasti tarkoittaa. Remonttiin ryhtyessämme oli selvää, että patteri poistuu muun purkukuorman mukana, ja tulevassa kylpyhuoneessa meitä ilahduttaa jatkossa lattialämmitys.

Käytännön toteutus lämmitysmuodon vaihtoon oli helppoa, koska huone rakennettiin joka tapauksessa kokonaan uudestaan. Lattialämmityksen asentaminen onnistui nopeasti, kun saatiin kohde ensin sopimaan asentajan kalenteriin. Sähköasentaja kiinnitti lämmityskaapelin verkkoon ennen lattiavalua, ja asensi säätimen valmiiksi seinään.

Lattian valamiseen käytimme samaa ammattilaista kuin seinien tasoitukseen. Vaikka pyrimme lähtökohtaisesti tekemään itse remonteissa kaiken minkä pystymme, horisontissa siintävän rakennusprojektin uhkaamina pieleen menneiden lattiakaatojen korjailu ei vaikuttanut toimenpiteeltä, johon haluamme kesällä käyttää aikaa. Kaatojen tekemisestä ei ole kummallakaan aiempaa kokemusta, joten päätimme jättää harjoittelun toiseen kertaan.

Lattia valettiin Weberin pikamassalla. Kopperoon (mitat noin 150x170cm) upposi yhteensä 16 kpl 20 kg säkkejä, jotka vatkattiin kuraksi ja levitettiin pikavauhtia. Lattian valaja nosteli edistyessään verkkoa ylemmäs, jotta lämmityskaapeli jää varmasti valun sisään, eikä koske lattian pohjana olevaan filmivaneriin.

Yllätyin siitä, kuinka nopeasti valaminen lopulta kävi, ja suosittelen lämpimästi osaavan ammattilaisen käyttämistä myös muille. Ammattilainen saa työn näyttämään helpolta, sillä harjaantuneesta otteesta on paljon hyötyä tasoja ja kulmia määritettäessä. Meille tuli lattiaan kaksi kaivoa, joista vasen on suihkulle ja oikea “varakaivo”, jos vaikka joku sattuu vuokrakäyttäjänä ensimmäisen päälle nukahtamaan. Halpa vakuutus kämpän tulvimista vastaan.

Lattian eteisen päähän laitettiin varmuuden vuoksi vielä suojakangas varmistamaan, että valu pysyy varmasti pinnalla. Tässä alla on pieni matka eteisen lankkulattiaa, ja halusimme varmistaa, ettei lankkujen raoista varmasti valu mitään alas. Myös vanerin ja kaivojen reunat vedettiin kauttaaltaan umpeen silikonilla.

Haasteena valajalle oli kylppärin kompakti koko ja moninaiset toiminnot, joiden vuoksi lattian kaatoja mietittiin moneen kertaan. Suihkun toisella sivulla on pyykkikone, toisella taas pönttö, jotka eivät kumpikaan salli kaatojen tekoa alleen. Suihkulle päädyttiin lopulta tekemään jyrkempi kaato, toiselle kaivolle loivempi ohjaten lähinnä vettä poispäin ovelta.

Lähes valmis pinta ja ihan oikea lattia. Tuntuu uskomattomalta, että tähän tulee jo vesieristyksen jälkeen laatat. Lattia oli kävelykuiva yhdessä päivässä, toki täydessä kuivumisessa kestää hieman kauemmin.

Tällä hetkellä seinät odottavat viimeistä tasoitustaan, olen toiveikas että siihen päästäisiin tänä viikonloppuna. Tosiasia kuitenkin on, että kylppäri ei tule valmistumaan muuttoa ajatellen ajoissa, vaan muutamme hetkeksi mökkimaisemiin taloprojektin startatessa viikon päästä asbestipurun merkeissä. Meille on nimittäin viimein myönnetty rakennuslupa!

Harppaamme reilun viikon päästä varsinaisen rakennusprojektin kimppuun, joka aloitetaan vanhan talon purkamisella. Blogin sisältöön harppaus tulee vaikuttamaan monipuolisempana materiaalina, kun kohteita on yhden sijaan jatkossa kaksi. Kuulumisia on luvassa mahdollisesti myös mökkikohteesta, jossa yllättäen on myös pientä remppatarvetta.

Postausten välillä kannattaa käydä vilkuilemassa edistymistä instagramissa profiilissa @impossible.site, jossa jaossa on reaaliaikaista tunnelmaa eri kohteista.

Vanhan lautalattian hiominen

Jollain saattoi olla lievä pakkomielle heti asunnon ostosta lähtien 120-vuotiaasta lautalattiasta, jos sellainen kerrosten alta löytyisi. Mikään pelottelu työmäärästä, lattian käyttökelvottomuudesta, käsittelyn vaikeudesta tai rumasta lopputuloksesta ei auttanut. Kevään ja remontin edetessä tein itseni kanssa päätöksen: pitkänä vappuviikonloppuna lattia hiotaan kuntoon ja piste.

Ennen hionnan loppuhuipennusta olin ehtinyt testata jo muutamaa ei-niin-toimivaa metodia, jonka pohjalta päätimme ottaa kovat keinot käyttöön. Tässä koko saaga, toivottavasti joku saa iloa tai vähintään vertaistukea toimintaansa siihen hetkeen, kun usko meinaa loppua.

Lähtötilanne

Lautalattian lähtötilanne oli varsin tyypillinen. Lattian pinnassa oli reilulla kädellä levitelty kipsitasoitekerros, alla ikiaikaista maalia, mahdollisesti lakalla pinnoitettuna.

Kipsitasoite lähti paikoitellen irti itsestään, ja oli toisissa paikoissa kiinni kuin tauti. Lankut olivat muutamasta paikasta huonossa kunnossa ilmeisesti muinaisen vesivahingon jäljiltä, mutta pääsääntöisesti käyttökelpoisessa tilassa. Ajatuksena on maalata hiottu lattia peittävällä maalilla, joten alta ei edes tarvitsisi paljastua täysin priimaa lautaa. Ylimääräiset kerrokset oli joka tapauksessa saatava pois ennen pintakäsittelyä.

Vaihe 1: Älä tee näin

Lähdin testaamaan lattian hiontaa kevyin ajatuksin ja varustein, Makitan pienen käsikäyttöisen nauhahiomakoneen säestyksellä. Konttasin pitkin lattioita todetakseni eri puolilla saman: nauha ei jaksa syödä pintaa. Nauhoja oli saatavana koneeseen vain karkeuteen 40 saakka, ja pieni kone kuumensi lattiaa nopeasti jämäyttäen kipsin ja erityisesti sen alta paljastuvan maaliseoksen paperiin noin 10 sekunnin aikana. Ei jatkoon.

Seuraavaksi raavin tasoitetta irti lastalla helpottaakseni pienen hiomakoneen työtä. Jokainen remonttia kokeillut varmasti tunnistaa ne palkitsevat hetket, kun saat tönätä lastalla irtonaista materiaalia irti, ja kaikki sujuu kuin tanssi? Ne ovat hienoja hetkiä. Niitä tuli aluksi paljon, kun tasoite räpsähteli irti laudoista. Sitten vastapainoksi tuli niitä, kun löydät itsesi hakkaamasta lastan kulmaa kohteeseen toista tuntia, ja saat lopulta irti muutaman neliösentin kohdan. Helppojen kohtien loputtua lastametodi kävi nopeasti työlääksi, eikä ratkaissut seuraavassa kerroksessa odottavan ruskean taikinan ongelmaa. Ei jatkoon.

Sain kuuman vinkin tutulta, joka on käynyt läpi saman prosessin: hommaa isoin kone jonka löydät. Soitto vuokraamoon, lupasivat vappumielellä vuokralle talon suurimman myllyn, Hummelin, koko pitkäksi viikonlopuksi yhden päivän hinnalla. Koneeseen löytyi nauhakarkeutta aina 16 saakka, winning. Tajusin pyytää samalla toisen masiinan, jolla pääsee lähemmäs reunoja ja ahtaita kulmia, niitä asunnossa riittää. Vuokraus sujui todella helposti ja vaivattomasti, suurin työ oli 80kg koneen kantamisessa hissittömään kakkoskerrokseen.

Vaihe 2: Tarkista ennen vuokrausta, millaista konetta voi käyttää kohteessa

Hummel on saapunut taloon, odotukset ovat korkealla emmekä malta odottaa, että pääsemme työstämään lattiaa toden teolla. Iskemme innoissamme Hummelin kiinni sähköihin ja käynnistämme koneen ihan testimielessä. Valot sammuvat, kone hyytyy. Sulakkeen vaihto isompaan, uusi yritys ja sama lopputulos. Alkaa hikoiluttaa.

Tiedossa on, että asunnossa on muun ohella ikiaikaiset sähköt, joita ei ole vielä ehditty remontoida. Voiko olla, ettei kone jaksa pyöriä? Soitto sähkärille, joka kysyy hiukan väsyneellä äänellä:
– Onko siinä 2.2 kone?
– Juu on.
– Teidän sähköt on sellaiset ettei se jaksa pyöriä siellä, koitan tulla huomenna katsomaan mitä voin tehdä.

Istumme hetken lattialla keräämässä energiaa pienen vastoinkäymisen edessä. Mitä jos Hummel ei jaksa käynnistyä, ja kone on bodattu turhaan 2. kerrokseen? Päätämme testata vielä reunahiomakonetta, jotta pääsemme edes hiukan hiomisen makuun.

En voi suositella kyseistä aparaattia kenellekään tällaiseen tarkoitukseen. Mukaan laitetut 24 -karkeusasteen paperit olivat tukossa ruskeasta maalista HETI, kone nyki villisti joka suuntaan epätasaisista laudoista ja mieli mustui entisestään. Kaksi käyttökelvotonta konetta kerralla, ehkä jonkin sortin ennätys.

Vaihe 3: Tee näin vasta, jos mikään muu ei toimi

Perjantaina meillä oli kämpällä kaksi konetta, joista toinen räiski kaikki sulakkeet käynnistyessään ja toinen veti parissa sekunnissa jumiin maalista. Sähkäri ilmoitti että ehtii vasta illalla katsomaan sähköt. Annammeko yhden päivän valua hukkaan, vai keksitäänkö suunnitelma B?

Seuraa vinkki: näinkin voi tehdä, jos mikään ei toimi, koska lattia on kupera/kovera joka suuntaan, lautojen tasoerot valtavat ja iso timanttilaikkakone (se joka näyttää lattian kiillottajalta) tuntuu mahdottomalta vaihtoehdolta. Käytä tätä, jos paperi vetää tukkoon saman tien ja hermot heti perässä. Toimii myös, jos haluat säästää lautojen kulumia etkä siloittaa koko lattiaa uutta vastaavaksi. Ostimme rälläkkään timanttiterän. Tämä ei jumitu tai tukkiudu ja vie mukanaan kaiken, minkä laitat sen eteen. Varoituksena kuitenkin, että käyttäjän on paras olla kokenut, ettei pintaan tule hieman syvempää abstraktia muotoilua. Jonkinasteisilta jäljiltä ei voi välttyä, ei lattiassa, polvissa, tai käyttäjän selässä ergonomisen työasennon jäljiltä.

Epäilen, että mieheni katui tässä vaiheessa elämässään tekemiään valintoja. Vappupäivänä saattaa pystyä kuvitella mukavampaakin tekemistä, kuin kontata rälläkkä kädessä hiomassa maaleja irti vaimokkeensa ah-niin-ihanasta lautalattiasta. Kivan ekstran hommaan toi ilmassa leijuva tikkupöly, joka raapi silmiä suojalasienkin takaa. Aiemmin tehdyt ehdotukset laminaatista, vinyylikorkista ja jopa kalanruotoparketista olivat kaikuneet kuuroille korville, ja lopputuloksena pintatalma hiottiin pois todellisena käsityönä.

Lattia rälläkkähionnan jälkeen

Puhdas lattia tuntui suorastaan maagiselta. Rälläkästä jäi paikoitellen syvempiä jälkiä niihin kohtiin, missä maali on syvemmällä esimerkiksi laudan kolossa. Hioin näitä kohtia uudestaan käsinauhalaitteella, mikä sujuikin varsin mukavasti nyt, kun nauhan tukkiva talma oli poissa. Keskityin kulmiin ja reunoihin, jotta Hummelin toivottavasti herätessä henkiin suuremmat alueet saataisiin hiottua nopeasti.

Vaihe 4: Työ sujuu kun on oikeat laitteet

Sähkäri saapui viimein illalla, testasi sähkötaulun ja antoi sille ihme kyllä puhtaat paperit. Kaikkien lukemien perusteella taulun pitäisi olla kunnossa ja antaa laitteelle tarpeeksi virtaa. Syyllinen löytyi lopulta ihan muualta: käyttämämme jatkojohdon virtahävikki oli niin suuri, että kone sen perässä ei jaksanut enää pyöriä. Vuokralaitteessa oli noin 20cm pitkä johto, joten jonkinlainen roikka perään oli pakollinen. Varmasti monelle itsestään selvä asia, mutta minulle uutinen: johtoja on olemassa monenlaisia. Sähkäri taikoi varastostaan 2.5 johdon, ja kone heräsi henkiin. Hurraa!

Hummelin nauhahiomakone

Testikierroksella kone löi jonkin verran kipinää naulojen päistä, joten käytimme hetken hakkaamalla loput naulat syvemmälle lattiaan paloriskin minimoimiseksi (lattiaeristeet ovat purua). Siloitimme tämän jälkeen keittiön lattian ensin paperilla 24, sitten 60. Tässä vaiheessa lattia tuntui jo tarpeeksi sileältä maalipintaa varten, ja siirryimme olohuoneen puolelle. Laitoimme Hummeliin suoraan karkeimman paperin (16), koska kaikki muut olivat tukkiutuneet heti. Sormet ristissä käynnistimme koneen, ja paperi surautti armotta läpi myös maalikerroksesta. Toinen hurraa! Ei rälläköintiä.

Hiontaan kului useampi tunti, sillä olohuoneen lattialaudat olivat selvästi keittiötä kaarevammat. Hioimme lattiaa sekä laudan suuntaisesti molempiin suuntiin että vinottain joka suuntaan. Totesimme lopulta, ettei kaarevimpia kohtia ole järkeä hioa isolla koneella, koska se kuluttaa lattiaa liikaa turhaan. Päädyimme rälläköimään jäljellä olevat maalirannut lautojen sivuista pois, samoin kuin huoneen reunat. Reunakone ei purrut lattiamaaliin tarpeeksi tässäkään tilassa. Lopuksi hion rälläkän jäljet käsihiomakoneella valmiiksi. Kuten keittiössä, myös tämä lattia viimeisteltiin karkean hionnan jälkeen ensin 24, sitten 60 papereilla. Jokaista karkeutta riitti yksi nauha, jos myös keittiö olisi hiottu kokonaan Hummelilla, olisi 16 -karkeutta mennyt 2 kpl. Hiottavia neliöitä oli yhteensä noin 22 m2.

Lattian hiomiseen meni meillä lopulta 2 päivää. Työ olisi ollut mahdollista tehdä yhdessäkin päivässä ilman ongelmia sähköjen kanssa, mutta aikataulu olisi mennyt tiukille. Huoneiden hionnan välissä jouduimme siirtämään myös kaikki remppakamat huoneesta toiseen, mihin meni oma aikansa.

Suosittelenko hiomaan vanhan lattian esiin itse? Riippuu siitä, miten tärkeänä asiaa pidät. Työtä riitti, mutta olen lopputulokseen todella tyytyväinen jo nyt. Koneiden käyttö itsessään ei ollut vaikeaa, suosittelen ennemmin vuokraamaan ison koneen kuin yrittämään koko homman suorittamista käsipelillä. Vaikka mahdollista toki sekin todistetusti on. Jos osaat remontoida, asia ei ole hankala.

Jos taas et suhtaudu aiheeseen intohimoisesti, uuden lattian asennus käy varmasti huomattavasti nopeammin, joskin ehkä hintavammin riippuen materiaalivalinnoista. Itse en joka tapauksessa haluaisi tällaiseen kohteeseen laminaattia laittaa.

Tällä hetkellä lattiat on jo suojattu, ja seinämaalit odottavat purkissa valmiina. Sitä ennen edessä on vielä seinien imurointi, ja sitten saavutamme ensimmäiset valmiit pinnat. Keittiö on ohjelmassa ensimmäisenä, sen jälkeen siirrymme olohuoneeseen. Kylpyhuoneen seinien suoristajana saapuu myös paikalle huomenna. Jee.